Riitta Taipale

Raita etsii tietä aikuisuuteen. Perhepiirin mykkä ja vähättelevä tunnelma lannistaa mutta koulumenestys ja oma toiminta kannattelevat. Vaikka tukea tulee odottamattomalta taholta, edessä on vaikeuksia. Miten selvitä sellaisesta, mitä ei ole edes voinut kuvitella? Muutto toiseen maahan ravistelee mutta myös opettaa. Silmät avautuvat, rohkeus lisääntyy ja oma tahto löytyy.

Pääskytyttö kertoo muistojen kautta tytön kasvutarinan sodan jälkeen, 1950-luvulla. Ympäristöään tarkkaileva tyttö kasvaa maalla monilapsisessa perheessä. Luonto on läsnä hänen elämässään, niin järvi, maa, marjat ja kukat kuin korkealla taivaalla lentävät haarapääskyt. Tyttö kokee erilaisuutta eikä tule huomatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Avuksi tulevat oma luovuus, kirjat ja muutamien läheisten rohkaisu.

Teos koostuu kertomuksista, jotka on tallennettu vuonna 1948 Vermlannin ja Norjan rajalla Röjdåforsissa. Kolmen miehen kertomuksissa lähinnä Rautalammin suurpitäjästä Vermlannin metsiin muuttaneiden suomalaisten kieli ja kulttuuri elävät rikkaina ja kiehtovina.Kirjassa maalari Johannes Johansson Oinoinen eli Niit'ahon Jussi, tunnetun kielenoppaan Kaisa Vilhuisen poika Karl Persson ja Väl'ahon isäntä Gustav Pålsson kertovat elämästä Vermlannin suomalaismetsissä. Saamme tietää, miten poltettiin kaskea, ammuttiin karhuja, lämmitettiin savutuvan uunia, sodittiin ja tapeltiin, tehtiin taikoja, luettiin loitsuja ja erotettiin pareja toisistaan. Kertomusten aiheita ovat myös tarinat Puro-Juhon elämästä ja uroteoista, Wetterstrandin ja metsän peikon kohtaamisesta sekä monet muut suullisen perinteen helmet.Riitta Taipale on tutkinutlisensiaatintyössään vermlanninsuomalaisten kielenvaihtoa. Tämän kirjan johdannossa hän valaisee syitä Vermlantiin muuttoon ja ympäristön vaikutusta metsäsuomalaisten kieleen ja kulttuuriin. Kirjan viitteet ja nimiluettelot antavat lisätietoa Vermlannin metsäsuomalaisten elämästä.

Ei ollut oleellista, mistä he häntä syyttivät ja oliko syytteissä perää. Kaiken takana oli yhä vieläkin lojaalius äidille ja hänen väitteilleen. Yhteinen hyökkäys oli tehokas keino saada hänet hämilleen, eihän hän yksinään pystynyt taistelemaan heitä vastaan. Näin he siirsivät oman ahdistuksensa sopivalle syylliselle, hallitsivat tilanteen ja varmistivat kontrollin. Amarylliksen sukua päättää elämäkerrallisten kirjojen "sarjan" ja kuvaa aikuisen päähenkilön vaikeuksia dysfunktionaalisessa perheessä, yksinäisyyttä ja erilaisuutta. Taustalla on narsismia, kulttuurieroja, sosiaalista alemmuutta ja sukupolvia ylittävää taakkasiirtymää. Päähenkilö etsii ja saakin tukea ja löytää lopulta mahdollisuuden vapautua.