Kun suvun taloa on remontoitu jo tovi, päättää Eilantytär jäädä viikoiksi ilman miestään Kauhavalle. Yksin. Tai niin hän luulee. Edesmennyt äiti kulkee mukana, kommentoi. Ja sitten ovat tietysti kissat. Saunassa hän tapaa Kaisan ensimmäisen kerran. Kaisa on esiäiti, yksi monista lenkeistä pitkässä ketjussa. Kaisa kertoo elämästään. Kasakoista. Lapsista ja heidän kuolemistaan. Sodista, mitä hän naisena on joutunut taistelemaan. Eilantytär maalaa, repii, raaputtaa, kuuntelee äitiä ja Kaisaa. Ja miettii: miten tämä kaikki, nämä sodat, näkyy minussa, yhä tänään. "Esiäitieni sodat minussa" on romaani, silti Isosompin yhden sukuhaaran sukututkimuksen tulosta - sekä totta että mielikuvitusta.