Risto Hakola

Kirjan kirjoittaja on lähes koko aikuisikänsä etsinyt kirjoituksissaan kotiseutunsa Jämsän perimmäistä tarkoitusta. Kansien väliin on valikoitunut yli 100 kappaletta pakinoita, kolumneja, tarinoita, esseitä, ja henkilökuvia sekä aikakausien ja ilmiöiden kuvauksia. Kirjoitukset ovat vuosilta 1989-2024.

Mikä tekee nuoresta murhaajan? Kuinka oikeustaju kieroutuu? Jos Jumala on olemassa, miksi hän sallii pahuuden tapahtuvan? Onko meihin kaikkiin istutettu paha, mutta miksi paha valtaa vain jotkut meistä? Missä kulkee syyllisyyden raja? Ovatko kaikki teot anteeksi annettavissa? Miksi pyytää ja saada anteeksi, jos ei ole kokenut tekevänsä mitään pahaa? Voiko jakaantuneessa ilmapiirissä olla valitsematta puolta, vai valitaanko se puolestasi? Jämsäläisestä Johannes Fromista, luokkaloikkari Rummin Jussista, tuli Suomen sisällissodan legenda, valkoisen terrorin kasvot jopa niin, että Tampereen Hämeenpuistossa sijaitsevaa Vapaudenpatsasta kutsuttiin vielä yli 100 vuoden jälkeen raitiovaunuja koskevissa mielipidekirjoituksissa Rummin Jussiksi. Romaani Rummin Jussi on henkilökuvaukseltaan historiallista fiktiota, joka pohtii yleisiä humaaneja arvoja edellä olevien kysymysten valossa.

”Siellä missä kukat kukkivat asuu onnellisia perheitä.” Viisikymppinen Jani Peltola selvittää äidinisänsä jäämistöä ja löytää Reiska-papan kirjoittamia lennokkaita ja riemukkaita, mutta myös vakavahenkisempiäkin kertomuksia viimeisen patruunan Juuso Waldenin aikakaudelta 1950- ja 1960-luvuilta. Patruuna halusi, että tehdasyhteisöt olisivat suurta, lähes omavaraista onnellista perhettä. Työttömäksi toimittajan töistä jäänyt Jani ryhtyy ahmimaan papan tarinoita, ja samalla hän palaa omaan nuoruuteensa paperimiehen poikana tehdaspaikkakunnalla, jonka hän aikuistuttuaan jätti taakseen. Mennyt aika ja nykyisyys lomittuvat kertomukseksi painopaperiteollisuuden paikkakuntien huikeasta noususta ja digitalisaatiosta, joka silppusi sekä perheet että paikkakunnat.