Suomi oli kylmän sodan sivunäyttämö koko 1970-luvun. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa Moskovan tukema kansanrintamahallitus koki tappion ja eduskuntaan tuli porvarienemmistö. Samalla Neuvostoliiton painostus Suomea kohtaan kasvoi entisestään. Presidentti Kekkosen oli otettva huomioon Moskovan mielipide hallitusten muodostamisessa ja hänellä oli vaikeuksia saada kokoon enemmistöhallituksia. Suomessa oli 1970-luvulla peräti 11 hallitusta. Näistä vähemmistö-/virkamieshallituksia oli viisi. Presidentin työpariksi 1970-luvulla nousi vähitellen Kalevi Sorsa. Hän toimi 1970-luvun kriisivuosikymmenellä kahden hallituksen pääminsterinä ja kahdesti ulkoministerinä. Maailman politiikan muutokset ja kylmän sodan tuulet puhalsivat Suomessa samalla kun Suomi aloitteli neuvotteluja EEC:n vapaakauppa-alueeseen liittymiseksi. Moskova vastusti Suomen EEC-sopimusta jyrkästi ja pyrki kaikin tavoin puuttumaan Suomen valtiokoneiston toimintaan. Neuvostopainostus vaihteli sään tavoin, välillä oli matalapainetta, välillä korkeapainetta. Yleensä Kremlin puuttuminen Suomen asioihin kasvoi, kun maahamme muodostettiin uutta hallitusta. Neuvostoliitto seurasi lähes vainoharhaisesti Suomen suhteita länteen ja pyrki rajoittamaan ulkopoliittisia toimintaedellytyksiämme. Jatkuva idänpaine ja taustalla häilyvä presidenttipeli löi leimansa epävakaaseen 1970-lukuun, jota on kutsuttu myös toiseksi vaaran vuosikymmeneksi. Tämä kirja analysoi tuota hyytävää vuosikymmentä teemasta kirjoitettujen tutkimusten ja aikalaisten silmin. Keskeisessä osassa teoksessa on Urho Kekkosen ja Kalevi Sorsan yhteistyö vaaran vuosina.--------------------------Poliittisen historian tutkija VTT Risto Hauvonen on erikoistunut Suomen sotien jälkeisen ajan sisäpolitiikkaan. Hänen väitöskirjansa käsitteli vallan siirtymistä Kekkoselta Koivistolle.
