Risto Kormilainen

Vanhuus ei tule kello kaulassavaan päättyneen henkivakuutuksensekä kohonneen verenpaineen kanssa. Eläkkeellä ne kiireet vasta alkavatkin. Näin toteaa moni, kun eläkepäivät ovat koittaneet. Onhan se totta, sillä moni haluaa täyttää kalenterin järjestö- ja vapaaehtoistoiminnalla, viettämällä paljon aikaa lastenlasten kanssa tai antamalla apua omille iäkkäille vanhemmilleen. Erilaiset harrastukset vetävät myös puoleensa, kun työaikana ei niille jäänyt aikaa. Kiirettä piisaa! Vanhemmiten myös toiminnot hidastuvat niin, että kaikki ne askareet, jotka aikaisemmin sujuivat käden käänteessä, vaativat enemmän suunnittelua ja aikaa toteutuakseen. Vanhenemiseen liittyy monenlaisia kremppoja, vaivoja ja kolotuksia. Elämän ilo ja kiitollisuus löytyy jokaisesta käsillä olevasta hetkestä. Elämä ei ole joskus tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt vanhenemisen keskellä: Se kaikki hyvä on löydettävä tästä hetkestä. Näissä runoissa Risto Kormilainen käsittelee vanhenemista tuoreesta ja raikkaasta näkökulmasta, jossa ikääntyminen nähdään arjen keskellä myös leveän leikillisyyden kautta. Vanheneminen merkitsee uusien asioiden löytämistä ja seikkailua.

KIRJAILIJAN AMMATISSA on parasta vapaus, itsenäisyys ja asioiden tutkiminen. Kirjailija saa olla oman itsensä herra ja käskijä. Esimiesasema on samalla kertaa sekä helppo että vaativa, koska pakko ei ole tehdä mitään ja kuitenkin on kirjoitettava. 50 VUOTTA sitten 1976 esikoisteoksensa julkaissut Risto Kormilainen käy läpi omaa tietään kirjailijana uutuuskirjassaan, joka on jo hänen 55. teoksensa. LASTUSIA SYNTYY pölkkyjä pilkkeiksi hakatessa, välillä paksuhkoja ja pitkiä, välillä ohuita ja lyhyitä. Lastuset ovat hyviä sytykkeitä niin kiukaassa kuin takassakin. Nämä lastuset sytyttävät lukijansa matkalle maisemiin, kieleen ja mieleen. Teoksen seitsemässä osastossa kerrotaan muun muassa villasukista, muurahaisten opista, kirjojen muistista, dekkarien lumosta ja kirjallisuuden klassikoista twiitteinä. KUNNON KAHVI pitkän iän salaisena aseena saa veden kielelle, kadonneet ammatit taas vievät muistojen poluille, polkupyörien muistelu antaa perspektiiviä elämään ja saarnat kirjallisuudessa luovat näkökulmaa toivoon. Maitotonkkien sinfonia, savottakämpät ja entisajan tapakulttuuri johdattavat digitaalisavotoille sekä kielen moni-ilmeisyyteen

Isovanhemmat ovat tänä päivänä entistä enemmän lastenlasten elämässä. Työelämän monimuotoisuus sekä epäsäännöllisyys, äkilliset sairastumiset ja muutokset tarhassa tai alakoulussa tekevät elämästä yllätyksellistä. Silloin tarvitaan isovanhempia jakamaan arjen kuormia ja taakkoja. Isovanhemmuus on iloinen asia ja elämä lastenlasten kanssa virkistävän luovaa, mutta myös vaativaa. Näissä tilanteissa syntyy yhteisiä kokemuksia, jotka kantavat ja kannattelevat läpi elämän. Tämän kokoelman runoissa matkataan syntymän ihmeestä kuralätäköiden äärelle elämää tarkkailemaan, ollaan piilosilla ja pidetään hauskaa. Lasten kanssa nauru on herkässä ja leikkimieli jokaisessa kohtaamisessa luo riemun jokaiseen päivään. Risto Kormilainen on viiden lapsenlapsen isoisä, jonka runot ovat elämänmakuisia ja täynnä iloa lastenlasten kanssa peuhaamisesta. Kormilainen on julkaissut vuodesta 1976 alkaen yli viisikymmentä teosta.

Siunausta elämäsi hetkiin on puhutteleva uusi onnittelu- ja hartauskirja. Risto Kormilainen viivähtää lyhyissä teksteissään hetkissä, joissa läsnä on niin luomakunnan kauneus kuin Jumalan siunaus. Kauniit luontokuvat vievät katselemaan taivaan lintuja, metsän puita, kallion jylhyyttä. Teos on erinomainen muistaminen syntymäpäiviään viettäville seurakuntalaisille. Kirjailija, rovasti Risto Kormilainen on kirjallisuuden moniottelija, joka on julkaissut runoja, novelleja, romaaneja, esseitä sekä hartaus- ja rukouskirjoja. Aiempia teoksia ovat muun muassa Kirkkovuosi tutuksi (2008), Lämpimät onnittelut (2012) ja Toivotan sinulle siunausta (2019).

Risto Kormilaisen uutuusteos on ajattomia kolumneja sisältävä kokoelma Minä vaan kysyn. Kyseessä ei ole aiemmin julkaistuja lehtikirjoituksia, vaan pääosin uutuusteokseen varta vasten kirjoitettuja uusia kolumneja. Kokoelma on moni-ilmeinen, tuore ja raikas väläyttäen elämän eri puolia ajankohtaisella ja ajattomalla tavalla. Se on kuin virkistävä lähdevesi vaelluksella, joka rohkaisee uuteen matka-osuuteen.. Minä vaan kysyn -kokoelma sisältää 60 kolumnia, joissa Kormilainen käsittelee elämänläheisellä tavalla kainuulaisuuden perimmäistä olemusta niin kielen, maiseman kuin mielenkin kautta: ”Kaenuun kansa alako rakentoa taloja liki viissattoa vuotta sitten voarojen peälle.” Hän kuljettaa lukijansa kirjallisuuden lähteille kertomalla mm. Veikko Huovisesta, Eino Säisästä, Mauri Sariolasta, Yrjö Jylhästä ja Lauri Viidasta. Mika Waltari näyttäytyy niin koulu- ja opiskelutoverien kautta, joita Kormilainen on haastatellut 1980-luvulla. Kirjallisuuden herkkuhetket tuovat veden kielelle, hyvinvointia haetaan niin metsäpolulta kuin hiihtoladulta, päiväkirjat antavat perspektiiviä, värit avaavat niin tunteita kuin aatteitakin ja kaskuista saadaan voimaa arkeen. Kolumnit liikkuvat hyvin monenlaisissa ja yllättävissäkin aihepiireissä. Kirjailijalle ominainen viehko huumori pulppuilee siellä täällä näissä ajattomissa kolumneissa. Kirjailijana Kormilaista on luonnehdittu moniottelijaksi, sillä runojen lisäksi hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu novelleja, romaaneja, hartaus- ja rukouskirjoja, kristillissävytteistä lyhytproosaa, kirjallisuusarvioita, kolumneja ja artikkeleita. Minä vaan kysyn on Kormilaisen 49. teos. Sen kannen on tehnyt nuori kainuulainen taiteilija Niina Kemppainen. Kormilainen julkaisi esikoisteoksensa, runokokoelman jo 45 vuotta sitten: On joku toinen päivä kuin eilinen (WSOY, 1976). Hän on tehnyt pitkän uran niin kirjailijana kuin pappinakin. Hän toimi Suomussalmen kirkkoherrana ja Kainuun lääninrovastina vuoteen 2018, jolloin jäi eläkkeelleKormilainen sai edellisestä teoksestaan Lukemisen avartava tie (Väyläkirjat 2020) Kainuun kirjallisuuspalkinnon. Teos on saanut hyvät arvostelut mm. näin: ”Kirjoitukset ovat syvällisiä ja sivistäviä, hartaita ja hilpeitä, sanalla sanoen antoisaa ja mukavaa luettavaa.” (Risto Vähäsarja, Ylä-Kainuu-lehti)

Risto Kormilaisen elämänläheiset tekstit käsittelevät luontoa, vuodenaikoja, kirkkovuoden juhlapyhiä ja koko elämän kiertoa. Parikymmentä lyhyehköä tekstiä ja kaunis valokuvakuvitus muodostavat kokonaisuuden, joka ilahduttaa ja lämmittää lukijaansa. Kirja sopii erinomaisesti lahjaksi tai muuksi viemiseksi ikäihmiselle. Kirjailija, rovasti Risto Kormilainen on kirjallisuuden moniottelija, joka on julkaissut runoja, novelleja, romaaneja, esseitä sekä hartaus- ja rukouskirjoja. Aiempia teoksia ovat muun muassa Kirkkovuosi tutuksi (2008), Elämä on tässä (2009), Myötäkäymisiä (2010) sekä Lämpimät onnittelut (2012).

Kirjailija, rovasti Risto Kormilainen uutuus "Sanan kortteeri" on hänen kolmas esseekokoelmansa ja kaikkiaan 45. teos hänen monipuolisessa ja laajassa tuotannossaan. Uudessa teoksessa Kormilainen kertoo kirjojensa taustoista ja kirjallisen matkansa vaiheista, joka alkoi esikoisrunojen kokoelmalla On joku toinen päivä kuin eilinen vuonna 1976. Sen jälkeen hän on julkaissut runoja, novelleja, romaaneja, esseitä, hartaus- ja meditaatiotekstejä. Sanan kortteeri -teos koostuu 12 esseestä, joissa Kormilainen käsittelee erilaisia aiheita aika-käsitteestä tangon ja virren kosketuspintoihin. Hän löytää paljon yhtymäkohtia tangosta ja virrestä. Molemmat kattavat kokonaisvaltaisesti ihmisen tunneskaalan ja tulkitsevat niin iloa kuin kaipuutakin. Ne toimivat eri tilanteissa henkisinä ja hengellisinä turvaverkkoina. Martti Lutherin virsistä Kormilainen vetää näkymiä tämän päivän arkeen. Lutherin virret ovat elämän ja uskon tulkkeja tuoreesti myös nykyajassa. Kormilainen kirjoittaa lukemisesta henkisenä vireyttäjänä ja kannustaa niin lapsia kuin nuoriakin kirjojen ääreen löytämään seikkailuja ja rikastuttamaan mielikuvitusta. Kormilainen kertoo myös 1950-luvun merkittävästä, mutta unohdetusta runoilijasta, vieremäläisestä Kalervo Hortamosta. Hän oli suurten salojen tulkki, jonka laulullinen ja kuvallinen runous on innoittanut useita säveltäjiä. Monien yhteensattumien summa ja humoristinen on essee, jossa Kormilainen kertoo matkastaan Viron presidentin Lennart Meren virka-Mersun takapenkillä. Autoilu ja historia yhdistyvät esseessä herkullisella tavalla. Sanan kortteeri -esseekokoelma on monipuolinen, aiheiltaan tuore ja ilmaisultaan alaotsikon mukaisesti lukijaystävällinen. Risto Kormilainen on tehnyt pitkän kirkollisen uran toimien viimeksi Suomussalmen kirkkoherrana ja Kainuun lääninrovastina. Näistä viroista hän jäi eläkkeelle 2018.

Runoilija-rovasti Risto Kormilainen vie uudessa kirjassaan ”Runopostilla" lukijan ru-nolliselle matkalle adventista alkavan kirkkovuoden rikkauksien äärelle. Kristikunnan yhteisistä suurista juhlapyhistä, vuodenaikojen vaihtelusta ja kymmenien eri pyhäpäivien teemojen runsaudesta koostuvan kirkkovuoden rytmin mukaisesti runot koskettavat, lohduttavat ja rohkaisevat. Runopostilla-kokoelma on vuodesta 1976 runoilijana ja kirjailijana papin työnsä ohella toimineen Risto Kormilaisen 44. teos

Diopteri on aseen tarkkuustähtäin. Kirjallisuus, runo, virsi, polkupyöräily ja vanheneminen ovat tarkkuustähtäimessä Risto Kormilaisen uudessa 20 esseen kokoelmassa. Kormilaisen uutuusteos on rikas, huumorin sävyttämä ja tuoreella tarkkuudella elämään uusia näkökulmia avaava. Kirkkoherra ja lääninrovasti Risto Kormilainen (s. 1955) on julkaissut yli 40 teosta reilut 40 vuotta kestäneen kirjailijauransa aikana. Pilke silmäkulmassa hän viilettää klassisen IFA-moottoripyörän satulassa ja uppoutuu sitten menneiden vuosikymmenten itäsaksalaisen tekniikan ihmeen huoltokäsikirjan salaisuuksien tulkintaan. Kokoelmassa on omat lukunsa myös kulttuurin eri muodoista: kirjoittamisesta ja kirjalisuudesta yleensä sekä muun muassa runoudesta ja musiikista. Pappina ja runoilijana Kormilainen tarkastelee virsikirjamme virsiä, hengellistä laulukokoelmaa Siionin virret sekä ortodoksiveisuja.

Rukous on hiljaisuutta, se on sanoja, mutta usein myös sanaton. Rukous on tie, jolle saa astua jokaisessa uudessa päivässä - lapsiperheen kiireisessä aamussa, ruuhkabussissa, työn ääressä ja illalla ennen nukah-tamista. Risto Kormilaisen uusi kirja vie lyhyiden rukousten kautta kiireen keskellä pysäkille, jossa saa viivähtää hetken. Pyhän edessä voi kokea rakkauden, rauhan ja onnellisuuden hipaisun. Toi-veena on, että sellaisen pysäkin jälkeen kuorma on keveämpi ja lähellä voi huomata ilon pienissä asioissa ja lähimmäisen katseessa. Tämä kirja on papin työnsä ohella 40 vuotta runoilijana ja kirjailijana toi-mineen Risto Kormilaisen juhlakirja.

Auto herättää tunteita. Puolesta ja vastaan. Autoa me rakastamme, sillä me liikumme ja elämme. Työmatkat aamun ruuhkassa, lomamatkat, virkamatkat, sairaalareissut. Auto on kuulunut lapsuuteemme ja nuoruuteemme. Ajokortti ja auton rattiin. Muistamme isän ensimmäisen auton, jollaisen näkeminen museorekisterissä herättää nostalgisia tunteita matkoista mummolaan ja kalareissuille. Auto on osa elämäämme. Risto Kormilainen kirjoittaa runoissaan humoristisesti autoista, niiden ominaisuuksista, muistoista ja yksinkertaisesti: rakkaudesta autoon. Moskvitsh, Volvo, Lada, Mersu, Volkswagen, Toyota, BMW, Ford, Mazda ja monet muut automerkit kiitävät näiden hauskojen runojen säkeissä tuoreella ja innoittavalla tavalla. Ei oo Ladan voittanutta on Risto Kormilaisen 40. teos. Kormilainen on monipuolinen kirjailija, joka on julkaissut pitkää ja lyhyttä proosaa, runoja ja hartauskirjallisuutta. Hän on pitkän linjan kirjoittajakouluttaja ja kirjallisuuskriitikko. Vuoden papiksi 2005 valittu Kormilainen toimii Suomussalmen kirkkoherrana ja Kajaanin rovastikunnan lääninrovastina.

Risto Kormilainen on armoitettu kynänkäyttäjä, jonka tekstit vievätlähelle ja kauas: ne saavat katsomaan tähän hetkeen, itseen ja samalla jonnekin kauas, ikuisuuteen. Tämän kirjan teksteissä puhutaan niin tatuoinnista kun taideteoksista, jään kairaamisesta ja läheisen menetyksestä: kaikissa niissä on Jumala läsnä lohduttaen ja toivoa antaen. Risto Kormilainen on Suomussalmen kirkkoherra ja Kajaanin rovastikunnan lääninrovasti. Hän on kirjoittanut lukuisia teoksia hartauskirjallisuudesta runouteen.