Ritva Hellsten

Martta lähtee leskeksi jäätyään kaupunkiin töiden ja paremman elämän perässä, mutta jotain jää jälkeen. Sydänpuolet on kertomus äidin ja lapsen siteestä, vapauden kaipuusta, syyllisyyden tunteesta ja pyrkimyksestä lähelle.

Kiitetyn Lea-romaanin kirjoittanut Ritva Hellsten piirtää uudessa romaanissaan tarkkanäköisen kuvan kirjailijasisarensa, tulipalossa kuolleen Raija Siekkisen viimeisistä vaiheista. Kirja kertoo kamppailusta kirjailijankutsumuksen ja arjen vaikeuksien, elämänhalun ja kuoleman aavistelun välillä. Teos kuvaa, miten lahjakas ihminen pitää loppuun asti kiinni taiteestaan ja unelmistaan, joita kipeät lapsuudenkokemukset ja pettymykset ihmissuhteissa ovat koetelleet.

”Järkyttävä oikeus tuhota kaikki: lopettaalapsuudenkotinsa olemassaolo. Oikeus, pakko ja välttämättömyys. Sen jälkeen alkaa muistelu.” Taitava pienoisromaani alkaa kuolemista: isän ja sisaren. Kertojan tarkka, yhtä aikaakiihkoton ja tinkimätön muisti avaa lapsuus-kodin hauraan onnen särkymisineen, elämän- valinnat kariutumisineen, pienen itäsuomalaisen perheen keskivetois- ja -pakoisvoimat. Välillä käydään vanhempien lapsuudessa, ja mennyt suomalainen arki elää sanoissa -ainutkertaisena, yleispätevänä.” Muisti kulkee kaikki paikat, näkee, säilyttää. Kaikki on tallella. Kukaan ei ole kuollut.” Orvot on avoimen omaelämäkerrallinen, ja sen sisaruspari yhdistettävissä tekijään ja tämän sisareen, kirjailija Raija Siekkiseen (1953-2004). Samaan aikaan Orpojen kanssa ntamo julkaisee erillisenä niteenä kaksi Raija Siekkisen äskettäin löydettyä näytelmää, Seinät ja Illuusio.

Lea on oivaltava romaani vanhan naisen havahtumisesta menneisyyteensä: oman elämän merkityksellisyyteen ja siihen, onko hän todella kyennyt rakastamaan läheisiään. Kirja valottaa myös aikuisen tyttären ristiriitaista suhdetta kuolemaa tekevään äitiinsä. Teos esittää ison ja kipeän kysymyksen: siirtyvätkö vanhempien haavat aina seuraavan sukupolven kannettaviksi? Ritva Hellsten sukeltaa toisessa romaanissaan satamakaupungin perheen arkeen, missä ilmaisemattomat tunteet sekä elämäntäyteinen ja aistillinen sisäinen maailma kohtaavat. Teoksen suomalaista elämänmenoa luotaavalle realismille ei löydy kirjallisesta lähimenneisyydestämme vertailukohtaa.

Nuori Malla haaveilee taiteilijan urasta. Opiskeluaikanaan hän kohtaa hengellisen yhteisön, joka tempaa hänet mukaansa. Malla tuntee saavansa elämälle tarkoituksen, kuuluvansa johonkin itseään suurempaan, mutta joutuu samalla ristiriitaan omien unelmiensa kanssa ja jättää taiteen. Hän perustaa perheen yhteisössä tapaamansa miehen kanssa. Mallan sisäinen yksinäisyys kuitenkin kasvaa, ja lopulta hän tajuaa, että voidakseen elää hänen täytyy jättää sekä avioliitto että uskonyhteisö, jossa yksi totuus hallitsee.