Ritva Nummela

LuonnollisestiMitä teen kun alkaa ahdistaa ja poden hapen puutetta. Silloin luontoon suunnistan luonnollisesti,kuuntelemaan sen puhetta. Siellä metsän siimeksessäpientä polkua seurailen. Matkan hiljaa edetessä,linnun laulua kuuntelen. Mieli rauhoittuu,taakka harteilta poistuu. Ajatus kirkastuu,hymyyn huulet kaareutuu. Se on niin luonnollista,siellä ihminen rauhoittuu. Ja se kaikki on ilmaista,kun luonnon hoidolle antautuu. Kun palaan retkeltä tuolta,ei ole mielessä huolen huolta. Se kaikki tapahtuu luonnollisesti,enää ei harteita paina tressi.

RunoratsuKaksipa naista Somerolta,nousi runoratsun selkään. Eikä se ollut sattumalta,kun ryhdyttiin yhteiseen tehtävään. Runoratsu sai laukata vapaasti,tyylillä jos toisella. Vaikka sateenkaaren päähän astija yllätää meidät aarteella. Kansien väliin aarteet laitettiin,kaikkien luettavaksi. Sivuille sinne siroteltiin,kuin taivaan tähdiksi loistaviksi. Jos joku lohtua saa tai kannustusta,ei yhteistyö ollut turhaa. Vaatihan se meiltäkin uskallusta,runoratsu laukkaan hoputtaa.