Ritva Ruohonen

SYYSVIITTAA PIHLAJA KANTAAViittaa punaista kantaa pihlajapuut,niistä saa syötävää lintusten suut. Kesä on lopuillaan, syksy on tullut. Loistavat puissa punaiset helmet. Taipuvat marjojen painosta oksat,runsas on sato lintujen syödä. Marjojen puna, auringon loiste. Syksyn kauneus hehkuu pihlajapuissa.

Lumikide, valkotähti leijaat maahan, kudot pitsihangen kauniin. Säihkyttelet auringossa, loistat talvipakkasessa. Kaunis tähtipeite hopeisena hohtaa. Talvimaton loimet, kuteet peittää kylmän, mustan maan. Hopeaa ja valkoisuutta, kirkasta ja kylmää. Maisema kuin unen peili: satua ja untuvaa. Ritva Ruohonen on ulvilalainen runoilija. Hänen aikaisempi kokoelmansa Uinnin jälkeen elokuussa ilmestyi talvella 2013.

Lämmin olla, aurinkoni taivahalla. Meren vesi vielä ihollani, aallon ääni korvissani. Soiko vielä laulu linnun? Soi, soi. Kerään kesän äänet vakkaan, sytyttelen tulen takkaan. Syksy tulla saa, otan äänen kerrallaan. Kuuntelen: Tuli räiskyy, lintu laulaa, laine loiskaa. Onko kesä? On, on. Vielä on.