Robert Brantberg

Suurteos ja upea lahjakirja! Carl Gustaf Emil Mannerheim (18671951) on itsenäisen Suomen historiaan eniten vaikuttanut henkilö. Tämä kirja kertoo kuinka nuoresta häiriköstä tuli itsenäisyytemme vankin takuumies. Gustaf sai eropassit sekä lyseosta että Haminan kadettikoulusta, mutta valmistui ratsuväenupseeriksi Pietarissa. Hänet hyväksyttiin tsaarin Chevalier-kaartiin. Mannerheim taisteli menestyksekkäästi Japanin sodassa ja teki pitkän vakoiluretken Kiinaan. Hänet komennettiin Puolaan ja ylennettiin tsaarin seurueen kenraaliksi. Hän pääsi näkemään läheltä tsaariperheen elämää. Vuoden 1914 kesällä hän lähti maailmansotaan ratsuväkiprikaatin komentajana. Tsaari Nikolai II myönsi hänelle Venäjän arvostetuimman kunniamerkin Pyhän Yrjön ristin. Helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen Mannerheim kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa väliaikaiselle hallitukselle. Hänet kuitenkin ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin ratsuväkiarmeijakunnan komentajaksi. Mannerheim valmisteli muiden kenraalien kanssa vastavallankumousta, mutta hanke epäonnistui. Joulukuussa 1917 hän palasi sisällissodan partaalla olevaan Suomeen. Hallituksen joukkojen ylipäällikkönä hän riisui Pohjanmaalla olevat venäläiset aseista sekä rakensi lähes tyhjästä valkoisen armeijan. Sodan jälkeen Mannerheim erosi armeijasta, koska hän ei hyväksynyt Saksan vaikutusvallan lisäämistä Suomessa. Vuoden 1918 lopulla hänet valittiin Suomen valtionhoitajaksi. Vuoden 1919 keväällä Mannerheim suunnitteli WinstonChurchillin sekä Venäjän valkoisten kenraalien kanssa hyökkäystä punaiseen Pietariin. Operaatiosta ei tullut mitään, koska Venäjän valkoinen hallitus ei suostunut tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Sotamarsalkka Mannerheim johti menestyksellä Suomen puolustusta talvisodassa. Jatkosotaan Suomi lähti Saksan rinnalla, koska muita vaihtoehtoja itsenäisyyden säilyttämiseksi ei ollut. Kun kävi ilmeiseksi, että Saksa häviää sodan, Suomi päätti ryhtyä rauhantunnusteluihin. Saksaan sitoutunut presidentti Risto Ryti korvattiin vuoden 1944 kesällä Mannerheimilla. Suomi solmi rauhan ja ajoi saksalaiset joukot maasta. Mannerheim vetäytyi ulkomaille kirjoittamaan muistelmiaan. Hän kuoli Sveitsissä vuoden 1951 alussa. Laajat kansanjoukot saattoivat Suomen sotalipulla verhotun arkun marsalkan viimeiseen lepopaikkaan Hietaniemen hautausmaalle. Kirjoittaja Robert Brantberg on voittanut vuoden sotakirjapalkinnon vuonna 2013 ja kirjoittanut kymmeniä teoksia Suomen historiasta.

Pielaveden Lepikon torpasta Kajaanin kautta Tamminiemeen päätynyt Urho Kaleva Kekkonen oli muutakin kuin lahjakas yleisurheilija, kirjoittaja ja ainutlaatuisen poliittisen uran tehnyt valtio-mies. Hän oli sosiaalinen ja määrätietoinen työmyyrä, joka viihtyi sekä jätkien että maailman huippujohtajien seurassa. Lakitieteen tohtori Urho Kekkonen toimi yli 25 vuotta Suomen tasavallan presidenttinä, pidempään kuin kukaan muu. Sitä ennen hän oli ollut oikeus- ja sisäministeri, eduskunnan puhemies sekä viiden hallituksen pääministeri. Vuoden 1918 sisällissodassa lukiolainen Urho Kekkonen taisteli valkoisten puolella. Sodan jälkeen hän oli aktiivinen suomalaisuusmies ja osallistui Akateemisen Karjala-seuran toimintaan. Nuorena lakimiehenä Kekkonen työskenteli muun muassa Etsivässä keskuspoliisissa, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa Sylvi Uinon. Pariskunnalle syntyi kaksospojat Taneli ja Matti vuonna 1928. Maalaisliitoon Kekkonen liittyi Saksan opintomatkansa jälkeen vuonna 1933.

Teos kertoo suurista suomalaisista kautta aikojen. Johdantona teokseen on muutama legenda Suomen varhaishistoriasta. Varsinaiset pienoiselämäkerrat alkavat 1300-luvun suomalaisista piispoista, muista kirkonmiehistä ja rälssimiehistä. Uudelta ajalta mukana on piispojen ja rälssimiesten lisäksi humanisteja, valtaneuvoksia ja sotapäälli-köitä. Autonomian ajalta (1809-1917) löytyy myös ruukinpatruunaa, kansatieteilijää sekä taiteilijaa ja kirjailijaa. Kirja painottuu 1800-1900 -lukujen vaikuttajiin. Edellisten lisäksi kirjassa esitellään muun muassa akateemikko-ja, teollisuusmiehiä, tiedemiehiä, poliitikkoja, säveltäjiä, arkkitehteja, muotoilijoita, nobelisteja, urheilijoita, elokuvaohjaajia, näyttelijöitä, muusikoita, laulajia, kapellimestareita ja vaatesuunnittelijoita. Mukana mm.:• Väinämöinen • Piispa Maunu II Tavast (1357-1452) • Mikael Agricola (1510-1557) • Georg Magnus Sprengtporten (1740-1819) • Sara Wacklin (1790-1846) • Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) • Aurora Karamzin (1808-1902) • Aleksis Kivi (1834-1872) • Jean Sibelius (1865-1957) • Gustaf Mannerheim (1867-1951) • Juho Kusti Paasikivi (1870-1956) • Paavo Nurmi (1897-1973) • Tauno Palo (1908-1982) • Armi Kuusela (s. 1934) • Matti Nykänen (1963-2019) • Teemu Selänne (s. 1970)

Marskin kenraalit kertoo rintamakenraaleista, jotka viime sodissa komensivat rykmenttejä ja divisioonia, armeijakuntia ja armeijoita. Muutama oli tsaarin upseeri. Useimmat olivat saaneet peruskoulutuksen Preussin Jääkäripataljoona 27:ssä, jonka riveissä he olivat sotineet Venäjää vastaan. Tulevat kenraalit olivat keskeisessä asemassa vuoden 1918 sodassa.1920- ja 1930-luvulla he rakensivat Suomen armeijan.

Suomalaiset ovat sotineet kautta aikojen. Vainolaisia vastaan on puolustauduttu ja heille on kostettu. Joskus sotaan on lähdetty oma-aloitteisesti. Suomen heimot ovat taistelleet keskenään. On kapinoitu esivaltaa vastaan, sisällissotaakin on käyty. Ensimmäinen tunnettu legenda kertoo Ruotsin kuninkaan sotaretkestä Suomeen jonain kesänä 300-luvun lopulla. Sotaisista viikingeistä on jäänyt jälkiä Suomeen. Kemiön saaristosta on löydetty heidän kauppapaikkansa ja Ahvenanmaalla on viikinkiajan muinaisjäännöksiä. Suomalaiset sotivat Novgorodin kanssa 800-luvulta aina 1400-luvulle asti. Keskiajan alussa tanskalaiset ja ruotsalaiset tekivät ristiretkiä Suomeen. Tunnetuin tarina kertoo Lallista ja Piispa Henrikistä. Karjalaiset puolestaan ryöstivät ja tuhosivat Ruotsin Sigtunan. 1300-luvulla syntyi käsite Itämaa, joka alun perin tarkoitti Etelä-Suomea. Maa oli Ruotsin valtakunnan itäinen osa. Venäjä kohteli usein Suomea kaltoin. Oli Vanha viha ja Pitkä viha, Isoviha ja Pikkuviha. Ruotsin vallan alla suomalaiset taistelivat Keski-Euroopassa, Baltiassa ja Venäjällä, Venäjän vallan alla Puolassa ja Balkanilla. Oolannin sodassa suomalaiset puolustautuivat englantilaisia ja ranskalaisia vastaan. 1918 Suomessa oli sisällissota, jota seurasivat heimosodat. 1939-1944 käytiin talvi- ja jatkosota. Lapin sota päättyi 1945, jonka jälkeen alkoi pitkä rauhan kausi.

Georg Carl von Döbeln (1758-1820) tunnetaan kahdesta asiasta: Hän oli Juuttaan taistelun sankari Suomen sodassa. Hänellä oli musta side otsallaan. Mutta Döbeln oli paljon muuta. Nuori vänrikki Döbeln halusi osallistua Yhdysvaltain vapaussotaan Ranskan armeijan riveissä. Mutta ranskalaiset lähettivätkin hänet 1781 Intiaan, jossa myös oli käynnissä sota Britanniaa vastaan. Intiassa Döbeln haavoittui ja ylennettiin kapteeniksi. Döbeln jatkoi palvelustaan Ranskassa. Kun Kustaa III julisti sodan Venäjää vastaan 1788, Döbeln palasi Ruotsiin. Hänet pestattiin Savon jääkärirykmenttiin. Döbeln kunnostautui Porrassalmen taisteluun.jossa haavoittui pahasti otsaan. Hän joutui loppuelämänsä kantamaan sitä kuuluisaa mustaa sidettä. Döbeln osallistui vuonna 1813 sotaan Napoleonia vastaan. Itsepäinen von Döbeln tuomittiin erään omavaltaisen hyökkäyksen vuoksi kuolemaan. Kruununprinssi Kaarle Juhanan painostuksesta Döbeln selvisi vuoden linnatuomiolla.

Aatelisperheen poika Carl von Haartman (1897–1980) oli kansainvälinen seikkailija. Hän oli herra ja ylhäisyys, joka osallistui Suomen ja Espanjan sisällissotiin sekä talvi- ja jatkosotaan. Sisällissodassa 1918 Haartman taisteli Uudenmaan rakuunarykmentin Kuolemaneskadroonassa. Hän haavoittui kolme kertaa. Railakasta elämää viettänyt ratsumies erotettiin 1924 armeijasta erinäisten skandaalien vuoksi. Perhe karkotti häirikön Amerikkaan. Haartman toimi Hollywoodissa menestyselokuvien sotilasasiantuntijana. Palattuaan Suomeen Haartman ohjasi elokuvia Suomi-Filmille. Kun Espanjassa 1936 syttyi sisällissota, hän liittyi Mannerheimin luvalla Francon joukkoihin. Hän haavoittui viisi kertaa rajuissa vuoristotaisteluissa.” Ylevästi ontuva” Haartman komensi talvisodassa pataljoonaa Kollaan verisillä hangilla. Jatkosodan alussa hän taisteli Syvärillä JR 34:n rykmentinkomentajana. Asemasodan aikana Haartman toimi Madridin sotilasasiamiehenä. Jatkosodan jälkeen Haartman erotettiin poliittisista syistä armeijasta. Hän palasi puolisonsa kanssa liikemieheksi Espanjaan. Eläkepäiviään pariskunta vietti tilallaan El Alamillossa Andalusiassa. Teos on Robert Brantbergin 22. sotakirja.

Inkeriläinen Mikko Pöllä pakeni Stalinin hirmuhallintoa Suomeen uimalla yli Rajajoen. Hänen isänsä oli karkotettu Siperiaan ja perhe oli häädetty kotitilalta. Suomen päämaja värväsi kielitaitoisen Pöllän kaukopartiomieheksi. Talvisodassa hän taisteli Kollaalla. Mannerheim-ristin ritari Mikko Pöllä teki jatkosodassa yli kolmekymmentä kaukopartiomatkaa. Hän tuhosi tukikohtia ja räjäytteli sotatarvikejunia syvällä vihollisen selustassa, jopa Arkangelin radalla asti. Vänrikiksi ylennetty Pöllä joutui sotien jälkeen Valpon kuulusteluihin ja päätti paeta Ruotsiin. Sieltä hän siirtyi pakon edessä Venezuelaan. Parin vuosikymmenen seikkailujen jälkeen Pöllä palasi Suomeen ja sai töitä Geologisessa tutkimuskeskuksessa. Mikko Pöllä oli toinen kahdesta Neuvostoliiton kansalaisesta, joka nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi. Kokenut sotakirjailija Robert Brantberg on aikaisemmin kirjoittanut elämäkerrat mm. Mannerheimista ja kenraali Adolf Ehrnroothista.

Majuri Reino Hallamaan radiotiedustelu antoi Suomelle voiton avaimet talvisodan rankoissa mottitaisteluissa Laatokan Karjalassa ja Raatteen tiellä. Jatkosodassa suomalaisten sodanjohdolla oli radiotiedustelun ansiosta joskus paremmat tiedot puna-armeijan liikkeistä kuin omien joukkojensa sijainnista. Suomen armeija valtasi takaisin Karjalankannaksen sekä eteni Syvärille ja Itä-Karjalaan. Vuoden 1941 syksyllä puna-armeija houkutteli Syvärille etenevän saksalaisen panssarikiilan ansaan. Radioyhteydet olivat poikki ja saksalaiset eivät tienneet panssareidensa sijaintia. Suomen radiotiedustelu ilmoitti tiedon ja panssarikiila pelastui. Hallamaalle myönnettiin Rautaristi. Hallamaan radiotiedustelu välitti vuoden 1942 syyskuussa saksalaisille tiedon liittoutuneiden suursaattueesta PQ 18 Arkangeliin. Saksalaiset upottivat 13 rahtilaivaa, joiden lastina oli panssarivaunuja, lenkokoneita, muita aseita ja polttoainetta. Hitler lupasi kaikkea mahdollista materiaaliapua Suomen radiotiedustelulle. Suomen radiotiedustelu kykeni myös murtamaan Yhdysvaltain sekä monen muun maan salaiset diplomaattikoodit. Nuorena luutnanttina Hallamaa sai tehtäväkseen luoda Suomen radiotiedustelu. Hän kiersi ympäri Eurooppaa hankkimassa tietoa ja kalustoa sekä rakensi ehkä maailman parhaan radiotiedustelun. Sotien jälkeen Hallamaa oli mukana legendaarisessa Stella Polaris -operaatiossa, jolla evakuoitiin Suomen radiotiedustelumateriaalia Ruotsiin. Tämän seurauksena Hallamaa joutui pakenemaan punaista Valpoa ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelua Ranskan kautta Espanjaan. Eversti Reino Hallamaan tarina on nyt koottu yksiin kansiin. Teos on Robert Brantbergin 21. sotakirja.

Laatokan Karjalassa on vuoden 1940 tammikuussa pakkasta lähes 40 astetta. Suomen armeija tekee menestyksekkään vastahyökkäyksen puna-armeijan joukkojen läpi. Selustaan jää runsaasti hajallaan olevia venäläisiä, jotka tapansa mukaan kaivautuvat maahan. Syntyy nimitys motti. Suomalaiset tuhoavat rankoissa talvitaisteluissa motit yhden toisensa jälkeen. Tuhansien kaatuneiden joukossa on kaksi puna-armeijan kenraalia. Sotasaaliina on toista sataa panssarivaunua, tykkejä, aseita ja ammuksia. Se olisi riittänyt kokonaisen divisioonan varustamiseen. Jääkäripataljoona 4:n eli Hiipijän komentaja, majuri Matti Aarnio oli keskeisessä osassa mottien tuhoamisessa. Hän sai lisänimekseen Motti Matti. Legendaarinen Lauri Törni taisteli Motti-Matin joukoissa. Kuuden sodan käynyt Aarnio oli vapaus- ja heimosoturi, joka ennen talvisotaa toimi vastavakoilutehtävissä. Jatkosodassa hänet ylennettiin everstiksi. Hän haavoittui kesän 1944 erämaataisteluissa, mutta ehti mukaan Lapin sotaan. Punainen Valpo palkitsi eversti Aarnion pidättämällä hänet liikekannallepanon valmistelusta. Motti-Matti kuitenkin pakeni Valpon käsistä. Hän päätyi lopulta Venezuelaan, jossa tapasi pakomatkalla olevan talvisodan taistelutoverinsa Lauri Törnin. Motti-Matti on kirjailija Robert Brantbergin 19. sota-aiheinen teos.

Sotakenraalit kertoo rehellisesti 21 suomalaisen sotakenraalin tarinan. He komensivat rykmenttejä, divisioonia ja armeijoita. He junailivat Mikkelin päämajassa sodankäyntiä Aksel Airon johdolla. Puna-armeija yritti kaksi kertaa miehittää Suomen. Kenraalien komennossa sotiemme veteraanit estivät ylivoimaisen vihollisen aikeet. Ja valtasivat Erik Heinrichsin johdolla Karjalan takaisin sekä taistelivat Rukajärven korvessa vanhan mottimestarin, Erkki Raappanan komennossa. Veteraanimme pysäyttivät puna-armeijan Karjalan kannaksella Lennart Oeschin johdolla ja ajoivat Lapin sodassa saksalaiset joukot maaperältämme Hjalmar Siilasvuon komennossa." On erittäin hyödyllistä kasvavalle sukupolvelle, että tämä teos on olemassa. Kirja kertoo hyvistä johtajista, jotka johtivat puolustustahtoista kansaa. Kansaa, joka oli valmis antamaan panoksensa, jonka tuloksena meillä on itsenäinen, vapaa Suomi. Maa, joka itse päättää asioistaan."- Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth Mielenkiintoinen sotahistoriallinen tietoteos on nyt saatavana taskukirjana.

Adolf Ehrnroothin sotilassuvun perinteet ulottuvat 1500-luvun Suomeen. Tämä kirja kertoo jalkaväenkenraalin värikkäästä elämästä niin sodassa kuin kuninkaallisten ja presidenttien seurassa, Mannerheim-ristin ritarin elämäntyöstä ja ajattelusta. Ehrnrooth komensi vuoden 1944 rankoissa torjuntataisteluissa maineikasta Tyrjän rykmenttiä etulinjassa, joskus jopa konepistooli kädessään, sukunsa parhaita perinteitä noudattaen. Rintamasotilaat kunnioittivat ja arvostivat Ehrnroothia. Heidän Aatunsa oli komentaja, johon he luottivat. Samalla tavalla kuin komentaja luotti miehiinsä. Ehrnroothissa yhtyi kaksi vastakkaista piirrettä. Hän oli sekä demokraatti että yksinvaltias. Rajanveto on selkeä. Siviilissä kansalaiset ovat tasa-arvoisia, sodassa määrää johtaja, joka joutuu kantamaan vastuun päätöksistään. Adolf Ehrnrooth oli suomalaisten ikoni, kansakunnan pyhä kuva, koska tämä kansa tarvitsee esikuvia. Robert Brantberg on kokenut sotakirjailija, joka muistetaan mm. Mannerheim-sarjastaan.

Antero Havola (1911-1998) osallistui neljään sotaan. Hän suunnitteli asekätkentää Suomen päämajassa. Hän pakeni punaista Valpoa Ruotsiin. Hän oli etsintäkuulutettu kymmenen vuoden ajan. Hän oli Suomen armeijan majuri. Havola oli myös Marttisen miehiä. Hän oli talvisodankäynnin asiantuntija US Armyssa. Hän rakensi ydinvoimalaa Grönlannin jäätikölle. Hän johti USA:n ensimmäistä retkikuntaa etelänavalle. Hän oli Yhdysvaltain armeijan everstiluutnantti Antero Havolalla oli vaimo ja neljä lasta. Hän oli rakastettu perheenisä. Hänen vaimonsa Annikki joutui odottamaan ja odottamaan. Hänen poikansa Antti menetti oikean kätensä Vietnamissa. Hänen poikansa Olli menehtyi liikenneonnettomuudessa. Naparetkeilijä on Mannerheim-sarjastaan tunnetun sotakirjailijan Robert Brantbergin viidestoista teos.

Tietokirjailija, toimittaja Robert Brantbergin romaanissa luostariveli Jöns Budde luovii keskellä 1400-luvun Itämeren politiikkaa. Kadonneet kronikat sisältävät historian tapahtumia uudelleenarvioivaa tietoa mm. piispa Henrikin surmasta. Teos kuuluu Lalli-sarjaan, jossa julkaistaan historiallisia romaaneja Suomesta.

Teos on upea juhlakirja itsenäisyytemme 90-vuotisen taipaleen kunniaksi. Suuret suomalaiset sotasankarit sisältää pienoiselämäkerrat sekä ylipäällikkö Mannerheimista että kahdestatoista lukijoiden urheimmiksi arvostamista sotasankareista. Elämäkerrat on kirjoittanut kokenut sotakirjailija Robert Brantberg. Mukana ovat elämäkerrat Aksel Airo: Päämajoitusmestari, Olavi Alakulppi: Häikäilemätön sissi, Adolf Ehrnrooth: Kyse on hengen ottamisesta, Simo Häyhä: Tarkka-ampujan joululahja, Aarne Juutilainen: Marokon Kauhu, Ilmari Juutilainen: Ässien ässä, Ruben Lagus: Suomen Rommel, Alpo Marttinen: Asekätkijäveljesten nokkamies, Viljam Pylkäs: Tuntematon Rokka, Vilho Rättö: Kuin haulikolla ampuisi, Lauri Törni: Viipurista Vietnamiin sekä Hans Wind: Ritarikotka. Edustavan ulkoasunsa ja suuremman kokonsa johdosta kirja sopii erinomaisesti myös lahjakirjaksi.

Amerikkalaisilla, ranskalaisilla ja englantilaisilla oli 1940-luvulla palveluksessaan useita suomalaisia huippuvakoojia. Operaatio Stella Polariksessa kyse oli Neuvostoliiton vakoilusta länsivaltojen hyväksi. Länsivallat rakensivat suomalaisten avulla tarkan kuvan Neuvostoliitosta, puna-armeijasta ja maan Itämerenlaivastosta. Suomalaiset upseerit aiheuttivat kriisin paljastaessaan, että Britannian ja Ranskan tiedustelupalvelut tekivät yhteistyötä Yhdysvaltain selän takana. He vaaransivat myös maansa kansallisen turvallisuuden, koska Neuvostoliiton tiedustelupalvelu oli soluttanut Britannian MI6:n ja Ranskan SDECE:n. Yhdysvaltain tiedustelupalvelun asiakirjat paljastavat tulenarkaa ja jopa hauskaa tietoa. Kuten sen, että James Bondin esikuva rahoitti suomalaisten vakoilutoimintaa.

Kenraalimajuri Erkki Raappana oli legendaarinen korpisoturi ja erämies sekä marsalkan luottokenraali ja ystävä. Kun talvisota syttyi, eversti Raappanan polttopulloilla aseistetut korpisoturit ajoivat venäläiset panssarijoukot takaisin sinne, mistä olivat tulleet. Jatkosodassa Raappanan joukot hyökkäsivät Rukajärvelle. Raappana nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi ja alkoi säälimätön korpisota. Vuoden 1944 elokuussa hän saavutti jatkosodan viimeisen suurvoiton lyömällä kaksi hyökkäävää punadivisioonaa Ilomantsin korvessa. Strategisesti tärkeästä voitosta vaiettiin, koska rauhantunnustelut olivat jo alkaneet. Kirjailija Robert Brantberg tunnetaan menestyksekkäistä sotahistoriallisista elämäkerroistaan.

Mannerheim jatkoi talvisodan jälkeen Suomen armeijan ylipäällikkönä. Joukot hyökkäsivät vuonna 1941 Pietarin porteille, Syvärille, Petroskoihin, Rukajärvelle ja kauas Vienan korpeen. Pietaria ja Muurmannin rataa Mannerheim ei kuitenkaan suostunut valtaamaan. Kun kävi ilmeiseksi, että Saksa häviää sodan, Suomi päätti ryhtyä rauhantunnusteluihin. Presidentti Risto Ryti korvattiin vuoden 1944 kesällä Mannerheimilla. Sodan jälkeen Mannerheim vetäytyi kirjoittamaan muistelmiaan Sveitsiin, jossa hän kuoli vuoden 1951 alussa. Laajat kansanjoukot saattoivat marsalkan viimeiseen lepopaikkaan Hietaniemen hautausmaalle. Ylipäällikkö ja presidentti on Brantbergin neliosaisen, yli tuhatsivuisen Mannerheim-sarjan itsenäinen päätösosa.

Sisällissodan voittoisa kenraali Gustaf Mannerheim nousi vuoden 1918 toukokuussa ruotsinlaivaan pettyneenä Suomen saksalaissuuntaukseen ja kuningasseikkailuun. Mannerheim sai tehtäväkseen hankkia itsenäiselle Suomelle länsivaltojen tunnustuksen. Joulukuussa Mannerheim valittiin kuitenkin Suomen valtionhoitajaksi. Vuoden 1919 keväällä Mannerheim suunnitteli yhdessä Britannian sotaministerin Winston Churchillin kanssa hyökkäystä bolsevikkien punaiseen Pietariin. Operaatiosta ei tullut mitään, koska Venäjän valkoisen hallituksen päämies ei suostunut tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä. Mannerheim kärsi presidentinvaalissa tappion Ståhlbergille ja lähti jälleen ulkomaille. Vuonna 1931 presidentti Svinhufvud nimitti Mannerheimin kassakaappisopimuksella sodanaikaiseksi ylipäälliköksi ja sotamarsalkaksi vuonna 1933. Talvisodassa 1939-1940 Mannerheim johti menestyksellä 105 päivää kestänyttä epätasaista taistelua suurvaltaa vastaan. Sotamarsalkka on itsenäinen jatko-osa kirjailija Robert Brantbergin menestysteoksille Tsaarin upseeri sekä Valkoinen kenraali.

Mannerheim joutui ensimmäisessä maailmansodassa keskelle kiivaita taisteluita. Tsaari myönsikin hänelle Venäjän arvostetuimman kunniamerkin, Pyhän Yrjön ristin. Kun tsaari luopui kruunusta ja karkotettiin Siperiaan, Mannerheim valmisteli vastavallankumousta, joka epäonnistui. Mannerheim palasi Suomeen. Hän riisui venäläiset aseista sekä rakensi lähes tyhjästä talonpoikaisarmeijan, joka kukisti punaiset kapinalliset Tampereen ja Viipurin verisissä taisteluissa. Valkoinen kenraali on itsenäinen jatko-osa sotakirjailija Robert Brantbergin menestysteokselle Tsaarin upseeri, jossa kerrotaan Gustafin värikkäistä nuoruusvuosista.