Ei tule kello kaulassa. Ei voida opettaa koulussa. Ensimmäinen on aina pysäyttävin ja viimeisin mielessä. Kuitenkin, jotain kaunista siinä on. Tarinoiden kertominen on ikivanha tapa välittää tietoa sekä jakaa osaamista ja kokemuksia, jotta voisimme oppia toinen toisiltamme ja kasvaa ihmisinä. Olemme keränneet vapaasti kirjoitettuja tekstejä hoitajilta, jotka ovat kohdanneet työssään palliatiivista hoitoa ja kuolemaa. Kerätyistä tarinoista on kirjoitettu runoja. Toivomme että kirja tuo runojen ja kuvien kautta esiin hoitajien kokemuksia, herättää kysymyksiä, ajatuksia ja tunteita kuoleman kohtaamisesta sekä tarjoaa kollegiaalista vertaistukea kirjaa lukeville.