Sady Doyle

The Female Monster is alive and well in the pop-cultural imagination. What does she tell us about ourselves and how we live today? Funny, smart and encyclopedic, nimbly addressing everyone from the biblical Lilith, to the movie Carrie, to Hae Min Lee (whose death was the focus of the first season of "Serial") te the cult film "The Craft," this book explores the female dark side, as represented in female monsters throughout pop culture. These monsters express taboo truths about female life and femininity. They embody patriarchal fear of women. They speak to urges women are encouraged to hide, or deny. They also speak to the viciousness with which a sexist society inflicts traditionally feminine roles upon us. This is a sympathetic -- or, at least, curious -- look at the women we fear and what they show us about how women navigate a dangerous and frightening world.

She's everywhere once you start looking for her: the trainwreck. She's Britney Spears shaving her head, Whitney Houston saying, "crack is whack," and Amy Winehouse, dying in front of millions. But the trainwreck is also as old (and as meaningful) as feminism itself. From Mary Wollstonecraft--who, for decades after her death, was more famous for her illegitimate child and suicide attempts than for A Vindication of the Rights of Woman--to Charlotte Bront , Billie Holiday, Sylvia Plath, and even Hillary Clinton, Sady Doyle's Trainwreck dissects a centuries-old phenomenon and asks what it means now, in a time when we have unprecedented access to celebrities and civilians alike, and when women are pushing harder than ever against the boundaries of what it means to "behave." Where did these women come from? What are their crimes? And what does it mean for the rest of us? For an age when any form of self-expression can be the one that ends you, Sady Doyle's book is as fierce and intelligent as it is funny and compassionate--an essential, timely, feminist anatomy of the female trainwreck.

Hän on Britney Spears, joka ajelee päänsä kaljuksi, Whitney Houston, joka sanoo crack on paskaa, ja Amy Winehouse, joka tekee hidasta kuolemaa miljoonien ihmisten silmien edessä. Ihmisraunio - nainen, jonka elämän ympäröivä yhteiskunta on romuttanut - on kuitenkin ilmiönä yhtä vanha (ja merkityksellinen) kuin feminismi itse. Sady Doylen Ihmisrauniot tutustuttaa lukijat sellaisten naisten elämään kuin Mary Wollstonecraft - joka tunnettiin vuosikymmenien ajan kuolemansa jälkeen pikemminkin aviottomasta lapsestaan ja itsemurhayrityksistään kuin Naisten oikeuksien puolustuksestaan - Charlotte Brontë, Billie Holiday, Sylvia Plath ja Hillary Clinton. Doyle analysoi perinpohjaisesti tätä vuosisataista ilmiötä ja kysyy, mitä merkitystä on sillä, että pääsemme nykyisin aiempaa paljon tehokkaammin tunkeutumaan niin julkkisten kuin tavallisten kansalaisten elämään, sekä sillä, että naiset yrittävät entistä kiihkeämmin määritellä uusiksi sen, mitä merkitsee olla ihmisiksi? Elämme aikakautta, jolloin mikä hyvänsä tapa ilmaista itseään saattaa käydä kenelle hyvänsä kohtalokkaaksi, ja Doylen teos on samanaikaisesti sekä raivokas ja älyllinen että hauska ja empaattinen - se pureutuu olennaiseen ja on ajankohtainen feministinen ihmisraunion anatomia.