Salla Sipari

Kaikilla lapsilla on oikeus täysipainoiseen kehitykseen ja parhaisiin mahdollisiin palveluihin. Palvelujen sokkeloisen palapelin ja yksittäisten toimenpiteiden sijaan tulisi kehityksen tuen rakentua lapsen ja perheen kannalta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Tällöin paikalliset palvelut suunnitellaan siten, että ne integroituvat lapsen ja perheen arkeen. Kirjassa kuvataan yhteiskehittelyn avulla luotua uudenlaista ymmärrystä lapsen hyvästä kuntoutuksesta. Siinä luodaan näkymää, miten lapsen mielekäs arki suunnitellaan lapsen, perheen ja ammattilaisten yhteistoiminnassa. Kirjassa kuvataan lukuisia Vajaaliikkeisten Kunto (VLK) ry:n alueellisia kehittämistöitä, joissa on pyritty suunnittelemaan lasten tarvitsema kehityksen tuki paikallisesti yhdessä perheen kanssa. Taustalla on VLK:n n Lapsen ja nuoren hyvän kuntoutuksen toteutuminen palveluverkostossa -projektissa toteutettu valtakunnallinen koulutus, jossa kehittämistöiden etenemistä on tuettu. Alueelliset kehittämistyöt toimivat esimerkkeinä, joita on mahdollisuus soveltaa lapsen kuntoutuspalveluiden kehittämiseksi. Alueelliset kehittämistyöt korostavat yhteistoimintaa, jossa lapsen kehityksen tuki suunnitellaan osaksi arjen jokapäiväistä toimintaa paikallista osaamista ja palveluja korostaen. Lapsen ja perheen kannalta tämä on tärkeä asia. Kukapa meistä lopulta haluaa olla kovin erillään ja erilainen?

Kaikki lapset tarvitsevat tukea kehittyäkseen, mutta tuen tarve vaihtelee runsaasti lapsesta ja tilanteesta toiseen. Osa lapsista ja perheistä tarvitsee runsaasti tukea ja apua, mutta näiden järjestäminen ei valitettavasti ole tällä hetkellä riittävän sujuvaa. Kirja antaa neuvoja ja periaatteita tämän epäkohdan korjaamiseksi. Korostamme yksilöllisyyttä ja suunnittelua yhdessä perheen kanssa. Taloudelliset seikat voidaan tasapainottaa riittävän suunnittelun kautta. On luotava mahdollisuuksia, ei rajoituksia. Porrastus-, hoitoketju- tai hoitopolkumallit soveltuvat huonosti pitkäaikaisiin ongelmiin, koska ne vievät asioiden hoidon liian kauas ja puuttuvat helposti yksittäisiin ongelmakohtiin kokonaisuuden asemesta. Esitämme mallin, jossa määritellään ensin mikä on tärkeää (arvot) ja annetaan sitten näiden pohjalta ohjeet järjestämisestä (organisaatio). Ensisijaista on paikallisten voimavarojen käyttö ja muualta saatavaa tietotaitoa käytetään suunnitellusti tukena. Toiminta on suunniteltava paikallisesti kunnan piirissä eikä sitä voi ainakaan kokonaan ulkoistaa. Näin siksi, että päämääränä on auttaa siellä missä tarve on, ja tämä paikka on perheen arki. Kirja antaa tätä varten toimintaohjeet sekä yksilön että kokonaisuuden näkökulmasta.