Sami Nygren

Ida Lillalle Taivas ojentaa vettätuulen käärinliinat kummuilla tyhjinävalo on löydettävä haudoista syvältä sydämestäpiruseinäiset labyrintit eksyttävätjumalan värit terveeseen suruunilman suojakertoimia satuttaa muistosi rakkausojentaa rajoilla, antamatta mahdollisuuttasisimmän pinnassa turhamaisuus: olla syvällinen. en kuitenkaan ole kuin outoudessa poikkeava vierasyksinollessa pääsee lähemmäksi hylättyä maailmaasiellähän olet yrität tulla sen ymmärtämäksise on aina sinua syvällisempiuittaa kyyneljokea hiuksissasi

Yksinäinen tarina. Tarinaksi kelpaamaton. Tarinoiden yhteiskuntaan syrjäytyneenä kuulumaton. Tarinoiden lapsuus satuttaa yhä vieläkin lakkaamatta. Rohkeutta tarinoiden maailmaan astumisessa. Ole vain oma itsesi. Kerron millaista on olla yksinäinen tarina. Mielikuvitusta kertoa se toisin. Tai sitten ihan vain tavallisesti. On joskus helpompaa ollakin se kaikkein tavallisin tarina. Yksinkertainen. Täysin mitäänsanomaton. Hiljaisin. Se sellainen valokuvia ilokseen räpsivä tarinan poikanen. Myydä kuviaan halvalla tai ilmaiseksi toisten blogeihin. Tahtoo olla se pieni ja huomaamaton. Vaikka on taitava runopoikanen tai tyttö. Joskus vaan niin stressaantunut tekemään työtänsä. Viettää syntymäpäiväänsä tänään. Ehkä sinun tarvitsisi tietää mitä on olla vain hyljeksitty, huonojen ystävien ympäröimä sanamies. Surulliset sanat kuvaavat vain osan tuskasta. Joka ei ole koskaan hakenut ihmistä lukemaan. Vaan on jäänyt tarinana yksin sanojen nurkkaan. Ei silmiä lukemisen tanssiin. Ujona katsonut kauniita silmiä. Runoilijan silmistä syvästi haaveillen. Joskus ajatellut niitä kaikkein tavallisimpia naapurin silmiä. Turhaan haaveillut sielun kumppanista. Tarinoiden ja silmien maailmassa. Joka on täynnä itseään. Kirjojen silmäparia kadehtien etsii omaansa. Tahtoisi olla joskus ihan kelpotarina tarinoiden joukossa. Hyväksytty. Jonkun bestistarina. Yksinään kirjahyllyyn päätynyt pitkään hiottu tarina yksinäisyydestä. Se on kerrottu mitä voitiin.

olen mies johon on asennettu windowsvaikka linux olisi parempiongelmien kaatamakaikkien vihaamakaikkien käyttämäitsekin olen tehotonvanhentunut commodore 64joka koittaa pyörittää windowsiamuutaman kilotavun muistillaanteillä muilla on kaksi mikroprosessoria vähintäänjotkut olette superluokkaisia

Käsissäni kaunis rakkautesi. Jokaisella kullalla on pilvinen reunus. Suudelmia täynnä aistit kohtaavat. Unohtunut minuus taateleilla maksettu. Kirjeissäni katsovat valkoista taivasta epäselvät mielikuvat. Aikomus ottaa kädestä ja murmeli on taikonut saman päivän uudestaan. Ikävä suoristaa jokapäivä lahkeensa. Hontelot ovat poskia täynnä. Piparkakut surisevat korvissa. Kaipaan niin paljon rakastani. Tursaan puutarhassa on paljon vettä. Käsissäni on känsänkokoinen lahja kirjaimia sisällään. Kauniissa on ajatuksia ja lapset löytävät ne. Sade on sakea suoraan Japanista. Ja kissat tarvitsevat kuusikymmentäpaikkaisen reitittimen lämpöä. Mureena Tommilla on Karikatyyri ystävänään. Puolet huomisesta on jotain vailla yhdeksän. Surrealistit ovat oikeasti realisteja. Ei maailma ole mitä näemme sinussa, jonka ohimot on pidettävä aisoissa hevosten. Tunnemaailma omaksesi. Sielunhäpeä kalvaa suomalaisia arkipäiväisesti. Mielenkasvot vanhenevat orapihlajan oksissa kansalaisen maailman.

Tyynen kalossit veden pinnallavärien solmutpilvien puhtaat jalathierovat vanhaa selkääThe calm's overshoes on water's surfacethe knots of colours the clean feet of cloudsare kneading the old skin