Monumentaalisessa elokuvassaan Histoire(s) du cinema (1988-98) Jean-Luc Godard (1930-2022) loi uuden kerrontatekniikan, jota hän kutsui ajattelevaksi muodoksi (une forme qui pense). Äänten, kuvien ja sanojen kinastelevat yhdistelmät avaavat näkökulmia ympäröivään todellisuuteen ennen ja nyt. Siten "ajatteleva muoto" yllyttää ottamaan asioista selvää ja keskustelemaan elokuvan kanssa. Histoire(s) du cinema koostuu pitkälti sitaateista. Elokuvataiteen lisäksi siihen on ladattu otteita kirjallisuuden, musiikin, kuvataiteiden, filosofian ja maailmanpolitiikan historiasta. Sampsa Laurinen tarkastelee teosta kuva kuvalta, ääni ääneltä, sana sanalta ja johdattaa oivaltamaan, mikä Godardin palapelinpaloja yhdistää. "Godard on kiteyttänyt elokuvahistorian niin tiiviisti yhteen elokuvaan, että sen katsominen vie vuosia." - Alain Bergala "Koska elokuvat kantavat ihmiskunnan muistia, emme kanna huolta vain elokuvan todellisuussuhteesta vaan myös historiantajumme haurastumisesta ja maailmankuviemme rakenteista." - Henri Langlois Tähän kirjaan on koottu Filmihullussa vuosina 2015-2024 julkaistu 54 artikkelin sarja, jossa Histoire(s) du cinema halkaistaan sekunti sekunnilta. Suomentaja, esseisti, Hangon elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Sampsa Laurinen on luotsannut useita Godard-työpajoja mm. Aalto-yliopistossa.