Sanna Koulu

Tuomari on lainkäytössä keskeinen toimija, ja häneen kohdistetaan paljon odotuksia. Asianosaiset vaativat reilua käsittelyä ja oikeaa tuomiota asiassaan, lainsäätäjä puolestaan toivoo tuomarista oikeuspoliittisten tavoitteittensa lojaalia lainsoveltajaa, työtoverit taas haluavat hyvää yhteistoimintaa ryhmätyöksi muuttuneessa lainkäytössä, päällikkötuomari sen sijaan arvostaa tunnollista ja aikaansaavaa uurastajaa. Oikeustieteen tutkimuskin kasvattaa tuomarin taakkaa: tuomarin tulee olla innokas oikeuden kehittäjä, joskus myös radikaali uudistaja ja ”yhteiskunnallinen” tuomari. Tuomarin asiaksi jää sovittaa nämä kohtuuttomat ja osaksi ristiriitaiset odotukset yhteen tuomarin rooliksi. Tämä tutkimus hakee yleiskuvaa tuomarin monista rooleista. Se tukeutuu oikeudelliseen tarkasteluun mutta käyttää apuna myös sosiologiaa, organisaatioteoriaa, sosiaalipsykologiaa sekä työn tutkimusta. Myös tuomarin ideologia eli tuomarin eettiset periaatteet nostetaan aikaisempaa näkyvämpään asemaan tuomarin roolin rakentumisessa. Esitystä konkretisoidaan tuomarihaastattelujen lainauksilla ja havainnollistetaan lukuisilla kaavioilla.

Tässä kirjassa käsitellään lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia sopimuksia ennen kaikkea perheen sisällä. Kirjan keskiössä on kysymys siitä, miten lasta koskevaa sopimista oikeutetaan eli milloin sopimiselle annetaan oikeudellista merkitystä. Millainen sopimisen kohde on? Entä kuka näistä kysymyksistä saa sopia ja miksi, ja millaisia rajoituksia sopimiselle on? Kirja toimii erinomaisena lähde- ja hakuteoksena jokaiselle perhe- ja jäämistöoikeudellista kirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä hakevalle ja siinä käydään perusteellisesti läpi korkeimman oikeuden lasta koskevat ennakkopäätösratkaisut sekä avataan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntöä. Teos avaa myös lapsioikeuden ja erityisesti lapsen huolto- ja tapaamisoikeuden yleisiä oppeja ja lainsäädännön taustalla vaikuttavia ajatuksia. Kirjan lopussa esitetään suosituksia tuleville lainsäädännön uudistuksille sekä oikeuskäytännölle mm. lasten edun tulkintaan, sovittelun laatuun ja saatavuuteen sekä lapsen osallisuuteen liittyen.