Sanna-Leena Knuuttila

Kun laivamatka on kestänyt viikon,laiva saapuu Amerikkaan. Sinä päivänä meri on tyynija aurinko paistaa. Minä, Niilo ja muut matkustajatseisomme laivan kannellaja katsomme merelle. Haluamme vihdoinkin nähdä Amerikan. Maan, jossa elämä on onnellista. Uusi selkokirja kertoo fiktiivisen tarinan suomalaisen naisen Amerikan siirtolaisuudesta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, matkasta kohti suurta unelmaa ja parempaa elämää. Kirja kertoo myös ihmisen kyvystä katsoa onnellisuutta uusin silmin. Siirtolaisuuden teemat ovat ajankohtaisia yhä tänäkin päivänä. Kirjan päähenkilö Mirja lähtee aviomiehensä Niilon houkuttelemana matkalle kohti kultaista Amerikkaa. Maata, josta nuori aviopari toivoo saavansa kodin ja paremman toimeentulon kuin jäätynyt perunapelto koti-Suomessa olisi tarjonnut. LainarahoillaMirja ja Niilo matkustavat Hangon kautta Englantiin ja sieltä valtamerilaivalla New Yorkiin. Mutta Amerikan kultaa ei olekaan ihan helppo vuolla. Mirja ja Niilo tekevät töitä kaivoksella ja kaivosmiesten asuntolassa. He säästävät rahaa omaan taloon ja appelsiinipuihin, joista Niilo haaveilee. Ja appelsiinipuiden luo Mirja pääseekin, mutta silloin hän katsoo niitä jo toisin silmin.

Vaikka jatkosodan jälkeen Suomi ja Neuvostoliitto solmivat rauhan, joutuu pohjoinen Suomi uudestaan taistelutantereeksi. Lapin sota syttyy ja suomalaiset naiset lähtevät vielä kerran pitkälle evakkomatkalle. Jäätyneet tiet kertoo fiktiivisen tarinan pohjoisen Suomen nuorten naisten karjankuljetusmatkasta evakkopaikkakunnalle syksyllä 1944 sekä paluusta takaisin kotiin keväällä 1945. Kirjan päähenkilö Anna kuljettaa lehmiä ystävänsä Inkerin ja muiden kylän tyttöjen kanssa. Vastassa on räjäytettyjä siltoja, kyliä ja heinälatoja, saksalaisia sotilaita ja suomalaisia auttajia. Kylmässä syysaamussa lehmät katsovat Annaa nälkäisinä, eikä lypsysangon pohjalle tule kuin muutama tippa maitoa. Juna kuljettaa Annan ja karjan evakkopaikkaan, jossa eletään erilaista arkea. Anna kaipaa kotiin. Niihin maisemiin, jotka eräs suomalainen sotilas on luvannut hänelle pelastaa. Selkokielinen romaani jatkaa kotirintaman elämän kuvausta toisen maailmansodan aikaan. Samalla se päättää suomalaisen naisen elämästä kotirintamalla kertovan trilogian.

Sanna-Leena Knuuttilan edellisessä selkokirjassa Ne lensivät tästä yli (katso sivu 11) Hilkka odotti Veikkoa takaisin talvisodasta, nuori lempi oli leimahtanut. Sodan päätyttyä rakkaus muuttuu todeksi, kun Hilkan ja Veikon häitä vietetään tapaninpäivänä 1940. Hilkan sydän on pakahtumaisillaan uuden elämän alusta. Uudessa kirjassa Minä odotan sinua eletään kevättä 1941 ja Hilkka hoitaa yhdessä Veikon kanssa maatilaa, mutta radiosta kuuluu yhä useammin pelottavia uutisia. Neuvostoliitto ei ole jättänyt Suomea rauhaan. Veikon uho talvisodassa menetettyjen maa-alueiden ottamisesta takaisin saa nuorikon rauhattomaksi. Uutisten varjossa Hilkka huomaa olevansa raskaana. Juhannuksena 1941 Neuvostoliitto pommittaa Suomea, jatkosota alkaa. Veikko lähtee rintamalle ja Hilkka jää kotiin kasvavan vatsansa, äitinsä ja isänsä kanssa. Elämä kotirintamalla muuttuu säännöstelyksi ja elintarvikkeiden jonottamiseksi. Jokainen kynnelle kykenevä osallistuu mottitalkoisiin ja evakoille luovutetaan asutustiloja. Kylään tulee sotavankeja. Sodan pitkittyessä pula-ajan arjesta selvitään naisten kekseliäisyyden avulla. Hilkka haaveilee Veikon lomista eikä saa unta, kun aviomies vihdoin makaa vieressä. Suomalaisten naisten tuki toisilleen auttaa jatkamaan elämää senkin jälkeen, kun kirkkoherra astuu vakavana omaan kotitupaan.

Talvisodan aattona, syksyllä 1939, Hilkka täyttää 19 vuotta. Hän saa kummitädiltään lahjaksi päiväkirjan, jonka sivuille voi tallentaa kotirintaman tapahtumat todisteeksi jälkipolville. Ilmassa on sodan tuntua. Isä on määrätty ylimääräisiin kertausharjoituksiin, veli on lähtenyt vapaaehtoisena. Kotiin on jäänyt vain kaksi naista, Hilkka ja äiti. Talvisota syttyy. Hilkan ihana kesä vaihtuu kotirintaman ympäripyöreisiin päiviin maatalon töissä. Määräyksellä on lähtenyt naapurin Veikkokin. Nuoren miehen lähtö tuntuu Hilkan sydämessä ihastuksen kaipuuna. Marraskuussa Hilkka saa Veikon osoitteen, rohkaisee mielensä ja kirjoittaa kirjeen. Siitä alkaa kirjeenvaihto, nuori rakkaus, joka antaa voimaa ja sitkeyttä Hilkan askareisiin sekä uskoa Veikon paluuseen. Kotipihan yli lentävät pommikoneet, ja Hilkka pakenee äidin kanssa perunakuoppaan. Elintarvikkeita säännöstellään, kylän koululla järjestetään kudontatalkoita ja kotiin majoitetaan evakoita. Nuori nainen joutuu kirjaamaan muistoksi hiljaisen joulun pimennysverhojen takana sekä veljensä menettämisen taisteluissa. Laihialaisen Sanna-Leena Knuuttilan esikoisteos on ensimmäinen suomalainen selkokirja, jossa pääteemana on elämä kotirintamalla. Aiheeltaan kirja sopii esimerkiksi kotimaansa sotaa paenneille maahanmuuttajille, ikääntyneiden hoitotyöhön herättelemään muistikuvia sota-ajalta sekä Suomen historiaan tutustuville nuorille ja aikuisille.