Vantaalaisen muusikon ja taiteilijan Santtu Puukan (s. 1972) esikoisteoksen Nuorallatanssia (Savukeidas, 2004) arvioi Jukka Petäjä Helsingin Sanomissa seuraavasti: ”Hieno runokokoelma, esikoiskokoelmaksi jopa erinomainen."Puukan kolmas teos Älkää jättäkö minua yksin on yhtä kuumeinen ja tarkka kuin aiemmat, maailmanmenoa luotaava katse on kirkas ja avoin. Runojen rytmeissä kaikuvat yhä teollisuushallit ja nukkumalähiöt, lauseet viiltävät kuin saksofoni. Runoilija on yhtä aikaa kaiken keskellä ja sivussa.Santtu Puukka on myös kokenut lavarunoilija, joka esiintyy usein improvisaatiomuusikoiden kanssa. Puukan runoissa soi 2010-luvun beat:viskotaan illan sininen hetkimielentilaksi vanhenemisen kammoonympäri kaksiota kassakaappiin todettakoonmiten helppoa on kuolla luonnollisestimaksaa verot ajallaanannetaan auringon nousta tai laskeatilastovirheenä palmujen huojua ikkunatrikki ja kevät tulvi sinä läpiautiomaiden läpi makuuhuoneidenhengähdä ihminen hengähdäonko seksielämänne kääntynyt väkivaltaiseksikommunikointinne karaokeksionneksi meitä on vain yksi minäja minunvarjoni menneisyyttäänei voi peruuttaa pesuaineetpuhdistavat sisäelimiäni sydämenilautasetläpi yön palavat huoltoaseman valot
