Ortodoksisen kirkon lauluperinteen juuret nivoutuvat vahvasti alkukristilliseen aikaan. Soivia lähteitä noilta ajoilta ei ole säilynyt, mutta tietoa laulun merkityksestä sen sijaan saadaan aina ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta saakka. Oppineet teologit olivat useinkin opiskelleet nuoruudessaan klassisia tieteitä kuten filosofiaa, mikä näkyy heidän opetuksessaan. Kristityt teologit välittivät kirjoituksissaan tietoa kirkkolaulun ensiarvoisesta merkityksestä. Kirkon suuret opettajat, Athanasios Suuri, Johannes Krysostomos, Basileios Suuri ja Gregorios Nyssalainen, jotka elivät yli 1600 vuotta sitten, ovat teoksissaan käsitelleet kirkon laulua kirkon toiminnan elintärkeänä osana. Tämän antologian 21 kirjoittajan joukossa on musiikin kannalta meille tuntemattomampiakin nimiä kuten 100-luvulla vaikuttanut Justinos Filosofi ja Marttyyri ja häntä hieman nuorempi Klemens Aleksandrialainen. Yksi lähtökohta teologien laulunopetuksessa on koko luomakunnan ylistyksen esikuvallisuus. Ortodoksisen kirkon perinteisen laulun jo muinoin tiedostetusta arvosta ei toistaiseksi ole suomeksi olemassa yhtään laajempaa julkaisua. Koska kirkkomusiikkikulttuuri on erittäin merkittävä osa suomalaista ortodoksista yhteiskuntaa tänä päivänä, tietämystä sen varhaiskristillisyyteen ja Bysanttiin ulottuvista juurista halutaan nyt tuoda julki tämän tekstikokoelman välityksellä. Kirja on omistettu HP patriarkka Bartholomeokselle ja kirja julkistettiin hänen vierailunsa yhteydessä Joensuussa Ortodoksisen kulttuurin säätiön tilojen vihkimispäivänä 12.6.2010.