Elämä on niin kuin meri joskus kirvelee, kuin suolavesi. Myrskyää ja purtta heittää, yö syleilyynsä valon peittää. Tulee aamu, aamurusko, mukanansa uusi usko päivään uuteen, armoon sen, saa siitä voimaa ihminen. Hän tietää myrskyn, tyvenen, Isä meidän, ikuinen. Kun nuhtelee hän meren pintaa, se vaikenee ja makaa hiljaa.