Seija Pitkänen

Kaesa ja Kalle ne yhteen soppii! Toenperrään! Useimmiten aeka hyvästi soppiikii. Vaekka sammoo pottukattiloo on kolluutettu jo toestakymmentä vuotta ja syöntiin välillä hommattu ruokapöytään kaks suuta lisseekii, niin jollonnii partin sovun pito tahtoo takuta. Minkähän taatta? Noh, usseimmiten sen taatta, ettee Kalle älyvä olla tarpeeks iänessä ja Kaesa tarpeeks iänettömänä. Taekka sitten Piäkköset ee, muuten vuan, ota tolokkuva toestesa aevotuksista ja toelaoksista. Mittees sitten tehhään? Sitten vuan suhtaovuttaan ja tuumaellaan. Taekka Kaesa killaottaa Mutikaesen Annille ja Kalle avvaotuu nuapurin isännälle, kun suun kostukkeet sattuu kohilleen. Arkee, pyhhee ja arkipyhhee... Semmosta se on. Parjsuhe savolaeseen tappaan.

Lepo vaan! Tämä on matalan kynnyksen kristillinen kirja eli siis armahtava, lempeä, mukava ja paikoitellen jopa hauska. "Usko on monimutkainen asia. Miten näytän uskovalta? Kuinka saan muut vakuuttuneeksi siitä, että olen uskovainen ihminen? Onpas pulmallista! Aikani mietin ja ahdistuin. Sitten päätin heittäytyä Taivaan Isän johdatettavaksi. - Rakas Isä. Auta, neuvo, varjele, opasta, anna anteeksi, älä hylkää. Sinä näet sydämeeni ja ajatuksiini. Eikö se ole tärkeintä? Rakas Jeesus. Tarvitsen Sinun sovitustyötäsi. Anna syntini anteeksi. En tiedä, onko tieni oikea, mutta ainakin minun on hyvä olla!" - Seija Pitkänen

Piispa Wille Riekkisen alkusanat lukijalle: Syvämietteisillä ja ihmisyyden juurihoitoalueelta ammentavilla ajatuksilla Seija Pitkänen onnistuu tässä teoksessa soittamaan suomalaisen ihmisen - miehenkin - sydämen kannelta varsin herkällä tavalla. Runot saavat aihepiirinsä ja kaikupohjansa rankasta avioeroprosessista, jossa mielen masennus, epätoivo, ihmissydämen yksinäisyys, hylkäämiskokemukset ja vihdoin uudelleen versova toivo elämän mielen löytymisestä ja rakkaudesta saavat sanansijaa. Kirjasta hyötyvät varmasti kaikki eron kokeneet, yksinäiset ja ihmisyyttä hakevat kanssavaeltajat. Sitä voi suositella sen ohella jokaiseen ihmissuhteeseen, samoin kuin perhetyön piirissä tapahtuvaan syventävään keskusteluun seurakunnissamme.