Senni Timonen

Miten reformaatioajan oppineet käsittivät suomalaisen rahvaan tavat ja laulut - olivatko ne pakanuutta, taikauskoa, katolista hapatusta, vaiko kaikkia yhtä aikaa? Minkälaisista vanhoista lauluista ja keskiajalla kunnioitetuista pyhimyksistä rahvas piti kiinni? Missä kulkee rukouksen ja loitsun raja? Keiden kaikkien laulukieli oli kalevalamitta? Mitä sille tapahtui suomen kielen muuttuessa reformaation myötä myös kirjalliseksi kieleksi? Minkälaisia olivat länsisuomalaiset pitkät kalevalamittaiset runot kuten Annikaisen virsi, Piispa Henrikin surmavirsi ja Kaarle-herttuan runo? Laulut ja kirjoitukset avaa uusia näkymiä oppineiden ja rahvaan sekä suullisten ja kirjallisten kulttuurien suhteisiin. Päähuomio on reformaatioajassa, jolloin Mikael Agricola, Jacobus Finno, Petrus Melartopaeus ja Hemminki Maskulainen kirjoittivat ensimmäiset huomiot kansanuskosta ja loivat suomenkielisen virsilaulun. Pyhimyksiin ja Neitsyt Mariaan liittyviä perinteitä, rukouksia ja loitsuja tarkastellaan sekä uuden ajan alun kirjallisten lähteiden että 1800-luvun kansanperinnetallenteiden kautta. Tarkimmin käsitellään Länsi-Suomea, mutta vertailukohtana ovat muut itämerensuomalaiset ja skandinaaviset alueet. Tutkimus kiinnittyy suomalaisiin ja kansainvälisiin keskusteluihin uskonnollisten eliittien ja kansanomaisten kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta sekä suullisten ja kirjallisten kulttuurien suhteesta.

Nurmeksen kuntahistorian järjestyksessä kolmas osa tuo paikkakunnan ja sen väestön historiankirjoituksen nykyaikaan vuodesta 1910 vuoteen 2020. Tarkastelussa on viisi laajaa teemakokonaisuutta: väestö ja hyvinvointi, toimeentulo, sivistys ja hengellinen elämä, poliittinen elämä ja poikkeusolot sekä perusrakenteet. Historiateos peilaa Nurmeksen muutosta osana suomalaisen yhteiskunnan kehityslinjoja ja murrosaikoja sekä valottaa paikkakunnan erityispiirteitä ja vetovoimatekijöitä vankkaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon tukeutuen. Tekstiainesta täydentää arkistoista ja yksityishenkilöiltä koottu runsas kuvitus. Teoksen varsinainen kirjoittajakunta koostuu Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukseen kiinnittyvistä historiantutkijoista. Mukana on myös syventäviä tekstejä alojensa erityisasiantuntijoilta.