Seppo Hentilä

Kaarlo Juho ja Ester Ståhlberg olivat Suomen tasavallan ensimmäinen presidenttipari vuosina 1919-1925. Ståhlbergit olivat uranuurtajia, sillä tasavalta oli valtiomuotona uusi. Euroopassa eikä juuri muuallakaan ollut montaa sellaista maata, jonka valtionpäämies olisi ollut vaaleilla valittu presidentti. Presidenttien puolisoita ei ole tavallisesti käsitelty presidentti-instituutioon kuuluvina vaikuttajina. Tasavallan ensimmäiset on kaksoiselämäkerta, joka kertoo millä tavalla Ståhlbergit rakensivat Suomeen presidentti-instituutiota ja miten he tekivät sitä yhdessä ja suunnitelmallisesti.

Oikeusvaltion puolustaminen oli Ståhlbergien elämäntehtäväK. J. Ståhlbergin presidenttikaudella vahvistunut parlamentaarinen demokratia joutui 1930-luvun alun lapua-laiskriisissä vakavaan vaaraan. Suomea uhkasi pahimmassa tapauksessa itäeurooppalaistyyppinen diktatuuri. Ståhlberg katsoi, että hänen oli ryhdyttävä puolustamaan oikeusvaltiota. Hän piti asiaa niin tärkeänä, että luopui aiemmin antamastaan lupauksesta ja palasi eduskuntaan vuonna 1930 ja asettui ehdokkaaksi seuraavan vuoden presidentinvaaleihin. Lapualaiset vastasivat Ståhlbergin paluuseen syytämällä hänelle tappouhkauksia. He kannustivat lehdissään uskollisimpia kannattajiaan jopa murhaamaan hänet. Kaikesta huolimatta Ståhlbergit luottivat siihen, että Suomen kansan suuri enemmistö oli kiinnittynyt eduskuntauudistukseen ja tasavaltaiseen hallitusmuotoon niin lujasti, että diktatuurin reaaliset toteuttamismahdollisuudet olivat rajalliset. Oikeusvaltioperiaatetta on viime aikoina kyseenalaistettu jopa -monissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin lapualaiskriisistä tuttuja teemoja on noussut Suomessakin julkiseen keskusteluun. Ståhlbergit opettivat meille, että oikeusvaltion puolustaminen on demokratiassa alituisesti ajankohtainen tehtävä.

Sisällissota hajotti Suomen urheiluliikkeen kahtia. Tammikuussa 1919 Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitosta erotetut työläisurheilijat perustivat omaksi tukikohdakseen Työväen Urheiluliiton (TUL). TUL asetti joukot yksilön edelle mutta ei vierastanut tervehenkistä kilpaurheiluakaan. TUL säilyi itsenäisenä 1993, kun Suomen urheilu- ja liikuntajärjestöt järjestettiin uudelleen. TUL:stä tuli jäsenmäärältään maan suurin urheiluliitto. Kahtiajako porvarilliseen urheiluun ja työläisurheiluun menetti kuitenkin merkitystään, samoin se, minkä liiton urheilijat voittivat Suomelle arvokisamitaleita. TUL:n tärkeänä roolina liikuntakulttuurissa on liikuttaa, kasvattaa ja vaikuttaa. Monet alkuperäisistä TUL:n arvoista ovat yhä ajankohtaisia. Niistä tärkein on edistää eri väestöryhmien liikunnallista tasa-arvoa. TUL on edelleen työväenliikkeen suurin nuorisojärjestö. Tämä kirja kertoo 100-vuotiaan urheiluliiton tarinan. Se on samalla tutkimus työläisurheilun asemasta ja merkityksestä Suomen liikuntakulttuurissa.

Suomen itsenäisyysjulistuksesta ei ollut ehtinyt kulua täyttä kahta kuukautta, kun Suomessa syttyi sisällissota, josta tuli yksi Euroopan historian verisimpiä. Vuodet eivät ole veljeksiä -sanonta sopii tähän paremmin kuin hyvin: vuosi 1917 oli ”hyvis” ja 1918 ”pahis”. Vuotta 1917 on voitu muistaa Suomi 100 -teeman mukaisesti 'yhdessä'. Muttamiten muistaa vuotta 1918? "Yhdessä" vai vielä "erikseen"? Sisällissota ei jättänyt jälkeensä vain kuolemaa ja katkeria muistoja, vaan se muovasi Suomesta uudenlaisen maan. Ilman punakapinaa ja sisällissotaa ei olisi tullut saksalaissuuntausta eikä kuningasseikkailua, suojeluskuntia eikä lapuanliikettä, ei oikeistodiktatuurin partaallahorjuvaa valkoista Suomea. Siksi on melkoinen ihme, että Suomi säilyi 1930-luvulla sittenkin parlamentaarisena demokratiana. Tässä kirjassa seurataan sisällissodan aiheuttamia jälkijäristyksiä niin pitkälle kuin niitä riittää. Ne ovat muovanneet Suomea ja sen poliittista kulttuuria syvemmältä ja pitempään kuin mikään muu kansallisen historiamme yhteinen kokemus. Vuoden 1918 muistamista (ja unohtamista), historiantulkintojen vääntämistä ja kääntämistä mieleisiksi on käytetty politiikan välineinä niin oikealla kuin vasemmallakin koko itsenäisyyden ajan.

Saksalaisen Itämeren divisioonan maihinnousu huhtikuussa 1918 punaisten selustaan auttoi valkoisia voittoon sisällissodassa. Taisteluiden tauottua toukokuun alussa saksalaiset, yli 10 000 miestä, jäivät Suomeen yli puoleksi vuodeksi. Sotilaallisen avun myötä ja sen hintana Suomen valkoinen hallitus luovutti kohtalonsa ehdoitta Saksan keisarikunnan käsiin. Kesällä 1918 käytiin neuvotteluja Suomen ja Saksan sotilasliitosta, joka toteutuessaan olisi merkinnyt Suomen armeijan joutumista Saksan yleisesikunnan täydelliseen käskyvaltaan. Saksan kanssa solmitut kauppasopimukset takasivat rajoittamattoman nautintaoikeuden Suomen luonnonvaroihin ja ulkomaankauppaan. Suomesta oli tulossa Saksan siirtomaa. Lokakuussa suomalaiset valitsivat kuninkaakseen saksalaisen prinssin, jonka tarkoitus oli lujittaa aseveljeys verisitein. Suomeen muodostui intomielinen saksalaisuussuuntaus, jota kulttuurieliitti edusti vahvimmin. Mutta aseveljen läsnäolo näkyi myös kansan parissa, sen arjessa ja juhlassa. Marjaliisa ja Seppo Hentilän historiateos keskittyy vähän tutkittuun saksalaiseen Suomeen. Saksan ”avulta” Suomi pelastui keisarikunnan romahtaessa, mutta kiitollisuus ensimmäisiä aseveljiä kohtaan kantoi jatkumona vuoteen 1941, kun aseveljet saapuivat uudelleen Suomeen.

Työläisurheilu oli monissa Euroopan maissa kasvanut 1930-luvulle tultaessa vahvimmaksi työväenkulttuurin muodoksi. Kansainväliseen työläisurheiluliikkeeseen kuului miljoonia jäseniä, ja työläisurheilu oli tärkeä osa työväenjärjestöjen muodostamaa sosialistista vastakulttuuria. Professori Seppo Hentilän tutkielmissa avautuu kiinnostavia näkymiä työläisurheilun arkeen ja juhlaan. Hän kirjoittaa myös siitä, miten synkät pilvet alkoivat 1930-luvun alussa kerääntyä Euroopan taivaalle. Työläisurheilijoiden itsepuolustuskaartit olivat viimeinen epätoivoinen yritys suojella työväenkulttuurin saavutuksia.

This volume traces the political history of Finland from 1809 to 1998, a history that has been dominated by the country's geopolitical situation as a country that lies between Eastern and Western Europe.

This volume traces the political history of Finland from 1809 to 1998, a history that has been dominated by the country's geopolitical situation as a country that lies between Eastern and Western Europe.