Seppo Pirhonen

Lue ja katso miten v. 1952 syntyneestä ujosta maalaispojasta kasvoi hyvinvointiyhteiskunnan mukana opettaja, toimittaja, viljelijä, tietokirjailija, vaikuttaja, isä ja pappa. Keräsin muistisanoja ja pengoin arkistojani. Kokosin elämäkertani ja tiedän nyt itsekin enemmän. Sukupolveni ihmiset kokevat kerrotun tutuksi ja nuoremmat saavat tietää. Kuvaan elämää lapsena, leikkejä ja työntekoa, kuuntelua, katselua, lukemaani ja soittokuntamme matkoja ulkomaille. Olin aktiivinen seurakuntanuori. Opiskelin Turussa. Politiikka vei nuoresta. Menestymiseen tarvitaan työntöä, pyrkyä ja sopiva tilaisuus. Minulla se riitti kahdesti presidentin valitsijamieheksi ja kerran varakansanedustajaksi. Kalenteri täyttyi Suomen nuorimpana kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kun jäin pois, joku saattoi kaivatakin. Kerron miten kunnat toimivat ja muuttuvat. Eduskuntatoimittajana opin näkemään asioita monesta näkökulmasta. Opettajana elin koulun arkea ja juhlaa. Puolustin kyläkouluja. Pitkä kamppailu uuvutti. Urjalan kulmilta olen kirjottanut pari tuhatta kolumnia Forssan Lehteen. Hämäläistä ja karjalaista kotiseututyötä Väinö Linnan seurassa ja Kuolemajärvi-säätiössä. Tämä on 17. tietokirjani. Kolmikymppisenä sormusvala Leenan kanssa. Saimme viisi poikaa ja tytön. Kuskausta, huolehtimista ja kannustusta. Elämämme kovin paikka nuorimman pojan yllättävä kuolema 20-vuotiaana.

Haluat tietää, mutta ei ole ketään keltä kysyä. Ensimmäisestä lähdöstä Karjalasta on 80 ja viimeisestä 75 vuotta. Kuolemajärvellä aikuisuutta eläneitä ei juuri ole. Tiedät, että sinulla on kuolemajärveläisiä juuria ja tahtoisit tietää enemmän esivanhempiesi elämästä. Tämä kirja on juuri sinulle. Painopiste on sotien jälkeisessä elämässä Varsinais-Suomessa ja muualla. Saat perustiedot Kuolemajärven historiasta, sota- ja evakkoajasta. Uutta tietoa siitä, miten yhteiselämä uusien kotiseutujen asukkaiden kanssa alkoi sujua. Kuolemajärvi ei kuollutkaan. Nimikkosäätiö jakoi opintoavustuksia, kustansi historian ja kuvateoksen, järjestää pitäjäjuhlan, julkaisee lehteä, ylläpitää kotisivuja, vaali ja siirtää perinnettä monin tavoin. Kirjassa on 470 sivua, yli 400 valokuvaa ja 40 karttaa ja graafia. Koko B5. Tutustut omiin julkkiksiimme, luet kotiseutumatkoista, murteesta ja elämästävenäläistyneellä Kuolemajärvellä. Samoissa kansissa tieto, muistot ja tunne.

Sata vuotta Urjalan Sanomat on kertonut, mitä Urjalassa ja lähiseuduilla on tapahtunut arjessa ja juhlassa. Isot ja pienet asiat. Ilmoituksista on luettu ostot ja myynnit, kokoukset ja tilaisuuksien alkamisajat, syntyneet, vihityt ja kuolleet. Yhteensä yli 41 000 sivua sadan vuoden aikana viikoittain. Niistä on läpileikkaus kudottu 280 sivuun 407 kuvaan ja lehtileikkeeseen. Lue erilainen, tarinallinen lehtihistoria, joka kertoo sata vuotta itsenäisen Suomen ja Urjalan sekä sen lähiseudun vaiheista. Paikkakunnan muisti on rikas ja joka viikko siihen tulee edelleen lehden verran uutta.

Vasta vuodesta 1859 oli mahdollista perustaa maaseudulle kauppoja. Sitä ennen niitä oli vain kaupungeissa. Yrittäjää kutsuttiin maakauppiaaksi. Maalaispuodin kauppiaan ei tarvinnut lisätä keinotekoista tuoksua myymäläänsä. Myytävät tuotteet lattialta katonrajaan saakka antoivat omat arominsa. Kirja kertoo kaupan vaiheet maakauppiaan pitämästä maalaispuodista supermarkettiin. Viime vuosisadan alussa syntyivät osuuskaupat ja pian kylässä oli SOK:n ja OTK:n osuuskauppa ja yksityisiä sekatavarakauppoja. Kauppa muuttuu ja muuttaa ihmisten ostoskäyttäytymisen mukaan. Maaseudun kauppa on kokenut suuria muutoksia, voimakkaan kasvun ja laajentumisen, mutta myös kauppakuoleman ja palvelujen etääntymisen. Esimerkkipaikkakuntana on Urjala. Suomessa on kuntia, jossa on nyt vain yksi tai pari päivittäistavaramyymälää. Itsenäisyyden juhlavuonna merkittävä historiateos, jossa 337 kuvaa ja 93 lehtileikettä. Mukana myös kauppiaan, työntekijän ja asiakkaan omakohtaisia muistoja. Kirjaan täydentää internetsivu www.kauppamuistoja.fi, jonne lukija voi tallettaa omat muistonsa.

Sodassa on monta tarinaa. Kirjeet ovat aitoja ajankuvia. Lyydi ja Sulo Porttikivi ovat olleet naimisissa viisi vuotta ja sinä aikana Sulo on ollut armeijan tamineissa kolmasti. He kirjoittivat toisilleen ahkerasti lähes päivittäin. Sulon kirjeet ovat säilyneet miltei kaikki. Lyydin kirjeistä osa tuhoutui rintamalla. Sulo ehdotti kirjeiden säästämistä ja arveli niistä tulevan arvokkaan kokoelman. Vain kansakoulun käyneiden nuorten murre ja puhekieli on säilytetty aitona. Lyydi oli huolissaan Sulosta ja Sulo lähetti Lyydille pientilan ja karjanhoidon ohjeita. Arkisia asioita, mutta välillä vähän rakkauttakin ja tulevaisuuden suunnitelmia. Rintamalla oleva toivoo sodan päättymistä, jotta pääsisi kotiaskareisiin ja siitä kirjan nimi Kun tää sota loppuisKirjaan sisältyy taustatiedot päähenkilöistä ja lisäksi tietoa joukoista, joissa Sulo palveli, talvisodassa Polkupyöröpataljoona viidessä ja jatkosodassa lounaishämäläisessä JR 23:ssa. Mukana myös tiedot Urjalan sankarivainajista. Aito ajankuva koko elämän kirjona välittyy kirjeissä. Teksti tempaa lukijan mielenkiintoiselle aikamatkalle. Tätä tarinaa et voi ohittaa!