Siina Tiuraniemi

Yhteen vuorokauteen voi mahtua paljon elämää: draamaa ja poliiseja, ihastumisia ja arkkivihollisia - ja yhdet elämänmakuiset pihajuhlat. Yksinhuoltajaäiti Astrid asuu samassa talossa teini-ikäisen Ahma-tyttärensä, kellarissa asuvan Nellin ja parin muun kirjastolaisen sekä vessaan lukittautuvan Hakimin kanssa. Vaikka naapurikommelluksia seuraisi vain yhden päivän ajan, ei pidä koskaan aliarvioida sitä, paljonko lyhyessä ajassa ehtii tapahtua. Marjaniemi on hauska ja nautittava lukukokemus. Se kuvaa oivaltavasti Lempilän talon yhteisöllistä asumista ja ihmisen ja tämän ongelmien mitättömyyttä suuressa mittakaavassa. Tärkeiksi nousevat kysymykset kodista ja perheestä: rajaavatko kotia vain seinät vai onko koti siellä, missä perhekin? Entä voiko oman perheensä valita itse? Jäämeri-romaanista sanottua: ”Siina Tiuraniemi kertoo sujuvasti ja osuvasti elämän kipupisteistä ja siitä, miten ihmiset ajautuvat yhteen ja erilleen.” - Kirjavinkit Siina Tiuraniemi on syntynyt ja kasvanut Kajaanissa ja opiskellut Oulussa. Nykyään hän asuu Helsingissä ja työskentelee Keskustakirjasto Oodissa. Myös vapaa-ajalla Tiuraniemi on melko lailla omistautunut kirja-asioille, lukupiireille ja lukemiselle. Häneltä on aiemmin julkaistu kaksi romaania: esikoisromaani Kukkia Birgitalle (2013) ja Jäämeri (2020).

Tragikoominen tarina hajoamassa olevan perheen matkasta avioliiton kipukohtiin. Perheen isän Jounin äiti kuolee Ivalon terveyskeskuksessa, ja perheen äiti, Laura, lupautuu ajamaan heidät Helsingistä pohjoiseen, vaikka kumpikaan ei suin surminkaan kaipaa toistensa seuraa. Mutta kun mukaan on otettava myös heidän kahdeksanvuotias Martin-poikansa, äidin ja isän on koetettava käyttäytyä edes jotenkuten säällisesti, vaikka vaikeaa se on. Tarinaa kertoo myyttinen, ”kaikkitietävä” Ei-Kai, joka ilmestyy auttamaan, kun perhe matkallaan ajautuu tuon tuostakin umpikujaan. Automatka vie lopulta Jäämeren rannalle saakka, ja sen aikana valottuvat Jounin ja Lauran suhteen eri vaiheet. Kuten jo Siina Tiuraniemen esikoisromaani Kukkia Birgitalle osoitti, hänellä on harvinainen kyky kuljettaa tragiikkaa ja äkkiväärää huumoria rinta rinnan ja ajoittaa järisyttävä yllätys erehtymättömällä vaistolla. Vakavista ja raastavistakin asioista kirjoittaessaan hän onnistuu olemaan lämmin ja hauska.