Kirja käsittelee nimensä mukaista teemaa, sillä vain toinen nimi, Gehenna, vastaa totuutta. Asiaa ei yleensä ole rohjettu edes ottaa tarkasteluun, sillä kirkollinen, hellenistisiltä juurilta peräisin oleva, Haadeksesta juontuva käsitys "piinahelvetistä" on lähes kaikkiin kirkkoihin ja vapaisiin suuntiinkin niin lujasti juurrutettu; että voidaan puhua lähes 'tabu'-käsitteestä! Kun heprean sanan "maailmaa" tarkoittava sana on käännetty monissa paikoissa "iankaikkiseksi", vaikka pitäisi kääntää se niissä "maailmaksi", on se aiheuttanut paljon vääriä käsityksiä. Niiden pohjalta Jumalasta on saatu aikaan mielikuva, jonka kriittinen lukija pelkistää ajatukseksi, että Hän on pahimman ajateltavissa olevan luokan skitsofreenikko, natsi-Saksan ja nyky-Syyrian julmureita pahempi! En usko olevani väärässä, kun vilpitön lukija Raamattuun perehtyessään huomaa siellä Jumalan olevan RAKKAUS, mutta sitten törmää siihen, että Hän olisi määrännyt ikuisen tuli- ja tulikivijärven piinan itse luomilleen langenneille ihmislapsille. Ristiriita on ILMEINEN, sillä olisihan tällaisessa tapauksessa Hänellä KAIKKIVALTIAANA valta katkaista sen kärsivän luotunsa SIELUN elämä kidutuksessa! Siis Jumalana voisi antaa hänelle armokuoleman... Mutta tuollainen ajatus ikuisesta piinasta kadotetulle johtuu väärästä käännöksestä, jonka perusteella on syntynyt johtopäätös, että ihmisellä on IANKAIKKINEN SIELU. - Kirjassa tulee esiin myös tuon asian arviointi.
