Simo Sipola

Velka on ikivanha asia. Yksityishenkilöiden väliset velkasuhteet ovat vanhempia kuin rahatalous. Velka on myös järjestäytyneen yhteiskunnan peruspilareita. Ilman velkaa ei olisi nykyaikaista valtiota. Laajamittainen ja laajalle levinnyt ylivelkaantuminen on melko uusi ilmiö. Se liittyy kapitalismin viime vuosikymmenten muutokseen. Rahamarkkinoiden sääntelyn purkaminen 1970-luvulta lähtien aiheutti teollisuusmaissa uuden suhtautumisen velkaan ja velkaantumiseen. Sen seurauksena maailmassa on velkaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Velkakirja valottaa, miten perustavanlaatuisesta muutoksesta on kyse. Se erittelee ja pohtii tekijöitä, jotka ovat aiheuttaneet muutoksen. Kirja pohtii myös, mitä haittaa siitä on, että elämme maailmassa, joka pyörii velan varassa.

Verotus on kiehtova juttu. Aika harvat pohtivat sitä huvikseen. Verotus kun on luonteeltaan välttämätön paha: se on pakkoperintää ilman suoraa vastiketta. Lisäksi verottaja kajoaa pyhään lehmään nimeltä yksityis-omistus. Näin ainakin silloin, jos rajoitutaan vain yhteen näkökulmaan. Toisaalta kaikki tietävät myös, että veroja kerätään yhteiskunnan toiminnasta aiheutuvien kulujen kattamiseksi. Niin ikään moni ymmärtää, että meikäläisessä järjestelmässä verotus on politiikkaa: sillä ohjataan yhteiskuntaa. Kaiken kaikkiaan verotus on, ja kautta historiansa on ollut, kiehtova juttu. Uudessa Verokirjassaan toimittaja Simo Sipola kertoo meille kaiken, mitä meidän täytyy tietää verotuksesta. Hän tarkastelee tätä yhteiskunnallisen elämän keskeistä ulottuvuutta neljästä näkökulmasta: verojen tarpeen, niiden oikeutuksen, verotuksen kohtuullisuuden ja sen oikeudenmukaisuuden kannalta. Kaikkea tätä valaistaan sekä historian että nykypäivän aineistoilla eri puolilta maailmaa, vaikka tietenkin keskipisteenä on Suomi nyt ja (kenties) tulevaisuudessa. Sipola onnistuu mahdottomassa: dokumentaristin vankkumattomalla ammattitaidolla hän saa muodostettua valtavasta aiheestaan sekä selkeän tietopaketin että äärimmäisen mukaansatempaavaa luettavaa. Verokirja on kaikelle kansalle ajankohtainen teos sekä vaalientäyteisenä vuonna 2019 että vuosina sen jälkeen.

1990-luvun alun lama toi Suomeen uuden ajattelu- ja puhetavan. Sosiaaliturvan leikkaukset, julkisen hallinnon tehostaminen, valtiontalouden sopeuttaminen ja työelämän joustot ovat siitä lähtien kuuluneet suomalaisten arkeen. Lama muutti suomalaista yhteiskuntaa tavalla, jonka olemme ottaneet annettuna, ainoana vaihtoehtona. Kuitenkin kyse on poliittisista valinnoista.1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun hallitukset valitsivat pääomaliikkeiden vapauttamisen ja julkisten menojen leikkausten tien. Hallitukset halusivat opettaa suomalaiset uusille tavoille. Valtio luopui täystyöllisyyden tavoittelemisesta. Talouspolitiikan tärkeimmäksi päämääräksi tuli hintojen vakaus sekä inflaation hillitseminen. Näin saksalainen talouskuri saapui Suomeen. Uuden ajattelutavan myötä markkinaliberalismista on tullut valtavirtaa. Se opettaa, että vapaat markkinat jakavat yhteiskunnan voimavarat mahdollisimman tehokkaasti. Uusliberalismiksi kutsuttu politiikka on kuitenkin lisännyt työelämän epävarmuutta, tuloeroja ja köyhyyttä. Meidät on opetettu pelkäämään luottoluokittajia, julkisen talouden vajeita, maailmanlaajuisesti toimivia suuryrityksiä ja yhteistoimintaneuvotteluja. Pelosta on tullut uusi normaali. Meidät on myös opetettu uskomaan, että meillä ei ole enää varaa entisenlaiseen hyvinvointiin. Siksi on säästettävä, yksityistettävä, ulkoistettava ja tehostettava. Siksi hyvinvointivaltiosta on tullut ruma sana. Mutta mitä sopeuttamisesta, joustoista tai kestävyysvajeesta puhuminen todella tarkoittaa? Rahavallan jäljet kertoo, miten uusi ajatteluja puhetapa sai alkunsa. Se vie lukijan matkalle uusliberalistisen talouspolitiikan juurille. Se kuljettaa lukijan hyvinvointivaltion alkuajoista lamavuosien kautta 2010-luvulle, jota leimaavat julkisen talouden ongelmat ja lisääntyvä eriarvoisuus. Kirja toimii oppaana nyky-yhteiskunnan -ismien ymmärtämiseen. Kommunismi on kuollut, kapitalismi kompuroi kriisistä toiseen. Eläköön uusi saksalainen kurinalaisuus!