Sini Mononen

Kuvataiteilija ja tutkija Johanna Lecklin on viime vuosina tarkastellut teoksissaan tarinoita ja tarinankertomista - ja etenkin kertomuksia ja kuvia vuoden 1918 tapahtumista Suomessa. Tämä esseekokoelma avaa Lecklinin taiteen kautta keskustelua historian tulkinnasta ja tarkastelee sitä, miten taiteessa voi lähestyä päivänpolttavia aiheita, jotka kumpuavat historiasta. Teos käsittelee Suomen sisällissodan muistamista ja unohtamista taiteen keinoin ja pohtii eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät kansakunnan kipupisteiden uudelleen esiintuomiseen. Kirjan kirjoittajia ovat taiteilijan itsensä lisäksi kulttuurisen muistin ja muistitietotutkimuksen dosentti ja Helsingin yliopiston folkloristiikan yliopistonlehtori Ulla Savolainen, taiteen tutkija ja vapaa tutkija Sini Mononen sekä taidehistorioitsija, kuraattori ja dosentti Juha-Heikki Tihinen. Johanna Lecklin is an artist and researcher who has devoted the past few years to exploring stories and storytelling, especially narratives and discourses associated with the events of the Finnish Civil War of 1918. This collection of essays discusses Lecklin's art in relation to alternative readings of history and art's ability to raise topically relevant issues by revisiting past events. The writers examine practices of remembering and disremembering the Finnish Civil War, while also reflecting on ethical issues raised by Lecklin's revisitation of a painful chapter in Finnish history. The essays are authored by the artist herself, Ulla Savolainen, folklorist and lecturer specializing in cultural memory and memory studies at the University of Helsinki, Sini Mononen, art scholar and independent researcher, and Juha-Heikki Tihinen, art historian, curator and university lecturer.

Oliver Whitehead (s. 1947) on monialainen taiteilija. Englannista Suomeen vuonna 1971 asettunut Whitehead työskentelee monipuolisesti maalauksen, piirustusten, grafiikan, valokuvan, kuvanveiston, liikkuvan kuvan ja lavarunouden parissa. Whiteheadin työskentelyä määrittää kriittinen aikalaiskatse, joka jättää kuitenkin katsojalle tilaa tehdä omia tulkintoja maailmasta ja sen tilasta. Oliver Whiteheadin tuotannosta voidaan löytää monia toistuvia teemoja. Tällaisia ovat muun muassa kulutuskulttuurin fetissiluonteen tarkastelu, kaupunkitilan havainnointi, päiväkirjamaiset huomiot jokapäiväisestä elämästä sekä rauhan teema, jota Whitehead on työstänyt muun muassa julkiseen tilaan piirtämillään liitupiirustuksilla. Kirja esittelee pitkän uran tehneen taiteilijan tuotantoa ja sen teemoja. Oliver Whitehead (b. 1947) is a UK-born multidisciplinary artist who settled in Finland in 1971. Whitehead works in the mediums of painting, drawing, graphic art, photography, sculpture, moving image and poetry recital. His work is defined by its critical perspective on contemporary reality, while leaving room for viewers to draw their own conclusions about the state of the world. Recurring themes in his oeuvre include the critical examination of commodity fetishism, reflections on urban space, diary-like observations about everyday life, and the ever-topical theme of peace, which Whitehead explores through works such as chalk drawings in public spaces. This book presents the oeuvre and enduring thematic concerns of an artist whose long career spans over five decades.

Henkilö kantaa pakettia. Ote lipeää, paketti räsähtää maahan. Toinen henkilö löytää laatikon ja tutkii maahan hajonnutta sisältöä, lasinpalasia, jäätä, vettä. Pyöröovien muotoon ripustetuille lasiruuduille heijastetut kohtaukset ohjaavat katsojaa kulkemaan tarinan mukana aukeamalta toiselle. Syyskuussa 2014 kriitikko Sini Mononen vieraili Minna Långströmin traumaa ja muistia käsittelevässä näyttelyssä Sinne-galleriassa. Monitahoinen videoinstallaatio teki kriitikkoon vaikutuksen, mikä oli alkusysäys yhteisteokselle. Minna Långströmin videoteos Sulaminen on audiovisuaalinen runo toistosta ja muistojen siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Lyhytelokuvan toisteinen rakenne jäljittelee uneien ja traumaattisten muistojen muotoa. Sulaminen / Att smälta / To melt -teoksessa taide-essee kohtaa Långströmin teoksen pysäyttävät mustavalkokuvat. Se tutkii kuvan ja sanan keinoin väkivallan ja trauman logiikkaa, taiteen kokemista, muistamista ja unia. Sini Monosen essee käsittelee Långströmin samannimistä videoteosta, jota rytmittävät Långströmin mustavalkokuvat teoksesta.