Sinikka Koivuniemi (os. Hakala) pestautui kolmen muun karkkilalaisen nuoren neidon kanssa tarjoilijatyöhön Helsingin olympiakisoihin kesällä 1952. Sinikka kertoo miltä tuntui tarjoilla Kisakylässä ulkomaalaisille urheilijoille ja toimittajille. Erityisesti tarjoilu komealle Edinburghin herttualle, joka johti jopa keskusteluun hänen kanssaan, on jäänyt lähtemättömästi Sinikan mieleen. Sinikka ystävineen osallistui avajaisiin ja he pääsivät katsomaan monia kisatapahtumia, mm. maratonjuoksua, jalkapalloa sekä pyöräilyä Velodromilla. Kisakylässä Koskelantien keskellä kulki pari metriä korkea panssaroitu verkkoaita sulkemassa kisakylän omaksi kansainväliseksi urheilijoiden maailmaksi. Kisakylää vartioitiin ympäri vuorokauden ja sisään pääsi vain erikoisluvalla tai passilla. Nuoria, erityisesti neitoja oli visusti varotettu pitämästä lähempää yhteyttä ulkomaalaisiin urheilijoihin. Sinikka kertoo kirjassaan miten nuoret keksivät kuitenkin kiertää tämän ohjeen, ja mitä sitten tapahtuikaan... Sinikka Koivuniemi haluaa kirjassaan kertoa miten koko Suomi ponnisteli järjestääkseen hienot kisat vaikeiden sotavuosien jälkeen. Maassamme oli suurta rauhan ja ystävyyden juhlaa melkein kolmen viikon ajan.