Sinikka Paavilainen

Toinen maailmansota riehuu Euroopassa. Hitler hyökkää Neuvostoliittoon aikeenaan hävittää Neuvostoliitto maailmankartalta. Leningrad jää saarroksiin ja sen asukkaat alkavat pian nähdä nälkää. Aseistakieltäytyjä Innokenti Lukovin päiväkirja paljastaa karun totuuden Stalinin hallinnosta Leningradin piirityksen aikana, sodan tumman viitan laskeuduttua armottomana piiritetyn kaupungin ylle. Innokenti välttelee NKVD:n miehiä, jotka eivät kaihda keinoja toisinajattelijoiden eliminoimiseksi . Hän piileskelee salaisissa paikoissa kaupungissa, jossa ilmiantajalle maksetaan 100 ruplan palkkio kansanvihollisen ilmiannosta, kaupungissa, jossa sanoista on tullut hengenvaarallisia. Lähes miljoona kaupunkilaista kuolee nälkään ja tauteihin. Ruumispaketit uppoavat hyisiin avantoihin. Neva on tuhansien kaupunkilaisten viimeinen leposija. Innokentin ja Anastasian rakkaustarina osoittaa, että sodan keskelläkin rakkaus on toivoa ja elämää ylläpitävä voima. Sinikka Paavilainen (s.1949) on espoolainen kirjailija ja VTM. Paavilaiselta on aiemmin julkaistu teokset Samaa unta - kihlaparin kirjeitä sodan keskellä (Minerva 2007) Työtytöt - tytöt isänmaan palveluksessa 1941 - 1945 (Minerva 2010) Kyynelvaunut - romaani inkerinsuomalaisten suuresta pakoretkestä (Into 2014) ja Tuntemattoman Sotilaan Hauta. Runokirja - 50 ajatusta ja kokemusta sodasta (BoD-kustannus 2018). Paavilainen on lisäksi kirjoittanut useita näytelmiä. Teoksissaan hän on antanut sodan tragedialle sekä ihmisen kasvot että äänen ja pohtinut moraalin merkitystä ja vallankäyttöön liittyvää vastuuta.

Sodankäynnin muodot ovat vuosisatojen saatossa muuttuneet. Sodassa koettu inhimillinen kärsimys, epätoivo, pelko, ahdistus ja puute ovat kuitenkin säilyneet samanlaisina ajasta riippumatta. Ihmiset antavat sodalle äänen ja kasvot. Viisikymmentä ajatusta ja kokemusta sodasta.

Sinikka Paavilainen - Toni Edelmann Helena Laurikainen Samaa unta Samaa unta on kahden rakastuneen nuoren koskettava kirjeenvaihto jatkosodan vuosilta. Kirjeet muodostavat ainutlaatuisen ja eheän kokonaisuuden ja piirtävät kuvan raskaasta sotaajasta, ikävästä ja pelosta, mutta myös ikuisesta rakkaudesta. Päähenkilöt keskustelevat musiikista, teatterista ja kirjallisuudesta. Sodan raakuus ja pelko kaiken tuhoutumisesta hiipivät dramaattisella tavalla uniin. Kirjeiden sanoma on sodanvastainen. Toni Edelmann on säveltänyt koskettavan laulusarjan Kaarina Sarkolan runoihin. Kokoelmassa tarina kulkee kuulijan kanssa syvästä onnen tunteesta tulevaisuudesta luopumisen tuskaan ja kuoleman laaksoon. Nuori nainen astuu elämään täynnä kaipausta, mutta elämä on hänelle ankara, ilonhetket hän tuntee saaneensa vain lainaksi. Rakkaus koskettaa häntä, valoisa, herkkä rakkaus. Sitten rakastettu kuolee sodassa. Ajattomuuden salaisuus koskettaa häntä. Itsensä unohtaminen tulee hänen voimakseen, hänen onnensa on hiljaisuuden ja surun onnea, kuolema häämöttää hänelle porttina aamuun, suureen valoon, ikionnelliseen päivään. He olivat nuoria,rakastuneita. Edessä yhteinen tulevaisuus. He uskoivat parempaan huomiseen,missä ihmiset nousevat vihan, ahneuden ja raakuuden yläpuolelle. Taivas oli avara ja sininenJuhannuksena 1941 sota muutti kaiken

Kyynelvaunut on tositarinoihin perustuva romaani inkerinsuomalaisten vaiheista Josif Stalinin johtamassa Neuvostoliitossa. Kirja antaa kasvot ja äänet pelon vallassa eläneille ihmisille. Inkerinsuomalaiset kokivat kovia: pakkokollektivisoinnin, karkotukset Siperiaan, terrorin, saksalaismiehityksen, työssäolon Suomessa jatkosodan aikana ja sodanjälkeiset kyyditykset takaisin Neuvostoliittoon. Romaani seuraa muutamien inkerinsuomalaisten perheiden kohtaloita 1920-luvulta aina Stalinin kuolinvuoteen 1953 asti. Kommunistisesta utopiasta tuli tragedia, joka päättyi miljoonien ihmisten kyyneliin. Vihdoin on koittanut aika, jolloin totuuden voi kertoa.