Olemme vuosisatoja riistäneet luontoa välittämättä seurauksista. Pitäessämme itseämme luonnonvarojen hallitsijoina olemme unohtaneet elintärkeän yhteytemme kaikkeen elolliseen - maahan, veteen, ilmaan. “Kehitys” on tuonut meidät katastrofin partaalle. Nyt on viimeinen hetki ja mahdollisuus nöyrtyä itseämme suuremman edessä ja löytää uudelleen kunnioitus elonkehää kohtaan. Mitä opittavaa meillä onkaan alkuperäiskansoilta, jotka eivät ole vieraantuneet luonnosta, ainakaan samassa määrin kuin me länsimaalaiset? Kirjoittaja Sinikka Tarvainen lähti etsimään vastausta Kolumbian alkuperäiskansoilta opiskelemalla heidän luontosuhdettaan intiaanien omassa yliopistossa.