Sirkku Parkkari

Lapsia voi saada monilla eri tavoilla. Ja menettää vielä useammalla. Kirja kertoo sijaisvanhemmuudesta, sen värisevästä alusta, ilosta ja toivosta, riipaisevaan loppuun saakka. Sivuilla esiintyy äidin ja lasten lisäksi kirjava joukko eläimiä villikissoista sorsiin. Kirjoittaja on pitkään toiminut perhehoitaja jonka luona on asunut tuki- ja sijaislapsia lyhyt- ja pitkäaikaisesti. Kirjan kuvitukseen ovat osallistuneet myös perheessä asuneet lapset. Kirja on kirjoittajan toinen runoteos. KuusiKuusi on kasvanut pihallammekaikki nämä vuodet. Monta metriä kuuselle, monta taitoa sinulle. Minä autan vielä luistimet jalkaan. Ensi jouluna en ripusta jouluvaloja. Ensi jouluna et ole täällä. En ylety.

Jos löydät metsästä miehenälä luule mitään,älä kuule väärin. Pidä puolukoita pakastimessaja auton avaimet piilossa. Toivo lumista talvea. Vuosi on Tamperelaisen Sirkku Parkkarin (1969) ensimmäinen runokokoelma. Runoteos kuvaa yhden vuoden ajalta vahvoja tunnekokemuksia syksystä kesään ja on kirjoittajan itsensä mukaan täyttä fiktiivistä totta. Runoissa keskustellaan puiden kanssa, vaihdetaan olomuotoa, erotaan ja rakastutaan häpeämättä. Sirkku Parkkari on artenomi, lähihoitaja, perhehoitaja ja vapaa kirjoittaja. ”Toivottavasti runoni ovat joko niin hyviä tai niin huonoja, että ne saavat sinutkin kirjoittamaan.”