Sirkku Peltola

KÄRPÄSET-näytelmän pääparina ovat veljekset Mauri ja Kalevi Kärpänen. Mauri on menestynyt baritoni ja epäonnistunut peluri, Kalevi alkoholismista toipunut suhari ja maisemataulutrokari. Toinen joutuu toisen varaan. Mukaan tulevat Maurin pojantytär Puro, Kalevin huithapelituttavat ja muutama muukin sielu. Tästä voi seurata yksinomaan vihlovaa draamaa, suurten mittojen oopperaa ja tyköistuvaa komediaa.

Sirkku PeltolaREIKÄleipä eli Toivo on ainoa uskontoniSirkku Peltolan rakastettu näytelmäsarja - teatrologia - suomalaisen elämänmenon muutoksesta saa nyt viidennen osansa. Itsenäinen tarina elää samat henkilöhahmot kuin Suomen hevonen, Yksiöön en äitee ota, Lämminveriset ja Hevosten keinu. Kotalan perhe on palannut kerjuukierrokseltaan Keski-Euroopasta juurilleen eli räsähtämässä olevaan tupaansa. Ydinperheessä yhtä pitävät Aili ja hänen keski-ikäiset lapsensa Jaana ja Kai. Suvun vanhin, eli Äite asuu Ladassa, koska haluaa rauhaa ja yksityisyyttä, ja koska pandemian pelko on jämähtänyt olosuhteeksi. Bonuksena perheen idylliin palaa Lassi Kotala. Ulkorakennuksen saunasta löytynyt Lassi on valmis aloittamaan vanhan ihmissuhteensa Ailin kanssa, uusin ja entistä epätoivoisimmin kujein. Reikä näytelmän nimessä viittaa moneen. Toki myös reikään, joka on porattava keinun jalkaan. Reiän läpi, kun vedetään pajunvitsa, se kuoriutuu. Kuoritusta pajusta on tarkoitus askarrella pajutuotteita ja näin ollen perustaa pajutila, yritys, vakaa elanto. Reiästä riippuu leipä, ilman porakonetta ei synny reikää. Lassi uskaltaa reiästä unelmoida silläkin uhalla, että ”köyhän leivässä se reikä on aina ollu merkittävämpi kun itte leipä”. Reikään voi myös ihminen itsensä, kuin suonsilmään kadottaa. Siitä aukosta meidät pelastaa vain toivo ja sen selässä keikkuva pikkuruinen nauru, jonka Äite jälkipolvilleen testamenttaa: ”Kantakaa sitä naurua. Kantakaa, vaikka väsyisitte. Kantakaa hellästi sylkystä sylkkyyn, hoivaten saatellen. Ja kun teitin kätenne vapisee ja sylinne jäähtyä alkaa, niin jättäkää se nauru lapsille. Opettakaa niitä kattoon paikkojen ja aikojen ohi. Kauas. Sitte nekin aina jaksaa paremmin kuoria perunoita, perata kalaa ja riisua lapseltansa lumiset tumput.” Reikäleipä on kreisikomedia maaseudun olevaisuudesta, karhean maanläheinen mutta nykyaikainen kertomus Suomestamme. Kotaloiden kanssa ei aika käy pitkäksi!

"Sinisilmäsen hyvää tahtoo vaatii tilannetta mahtipontisena idyllinä otsikoida." Äitellä on sana hallussa eikä muukaan Kotalan perhe jää vaiti. HEVONEN seuraa klaanin vaiheita kokoamalla yksiin kansiin rakastetun näytelmäsarjan. Teatteritetralogia SUOMEN HEVONEN (2004), YKSIÖÖN EN ÄITEE OTA (2007), LÄMMINVERISET (2010) ja HEVOSTEN KEINU (2014) nelistää halki yhteiskunnallisten ja kulttuuristen murrosten. Suomessa ja ulkomailla riemastuttaneet ja liikuttaneet kappaleet ovat vihdoin lukijoidenkin nautittavissa.

Koiran morsiamet on mehevä, trillerinkaltainen tarina kahdesta keski-iän ylittäneestä sisaresta sekä nuoremmasta miehestä. Se on tarkkanäköinen, hauska ja traaginen tutkielma siitä, miten tunteet ja identiteetit syntyvät ja siirtyvät. Mitä meissä tapahtuu, kun seuraamme toisten elämää, sohvalta tai somesta, saati syrjästä ja surullisina? Meitä ihmisiä suojaa mieli. Se täydentää kuvitelluilla tarinoilla niitä hetkiä, jolloin emme saa vastakaikua ja olemme erityisen haavoittuvia. Energiaa voi kuitenkin löytyä yllättävistä lähteistä, kun roolit kääntyvät. Koiran morsiamet on Sirkku Peltola 30. näytelmä. Se kuvaa 2000-luvun kaupunkilaista suomalaisarkea, mutta luotaa ihmissydäntä yhtä syvältä ja hienosävyisesti kuin Tennessee Williamsin klassikkoteokset. Metsä tarvitsee lintunsa - ei riitä että niitä voi kuunnella tallenteista. Sirkku Peltola on vuonna 1960 syntynyt näytelmäkirjailija ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut kolmekymmentä näytelmää, joita on käännetty 15 eri kielelle. Niitä on esitetty USA:ssa, Venäjällä, Slovakiassa, Sloveniassa, Ukrainassa, Islannissa, Latviassa, Virossa, Kroatiassa, Unkarissa, Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Tsekissä ja Ruotsissa. Kirjailija on palkittu useilla palkinnoilla, mm. Lea-palkinnolla, Suomi-palkinnolla ja Pro Finlandialla.

Sirkku Peltolan näytelmä eläimistä ja ihmisistä. Tarinan Jokkea, Tinjaa ja Damiria yhdistää samanmerkkisten kumitossujen lisäksi voimakkaasti se, että kaikki kolme, pässi, 9-vuotias tyttö ja Bagdadin filharmonian sellisti, ovat poikkeuksellisen konkreettisesti muiden armoilla. Damirin Converse-tossujen pohjaan kiinnitetyt ruuvit ovat hänen pakomatkansa jäljiltä. Ruuvien avulla pakolaiset kiipeävät Euroopan turvaamiseksi kehiteltyjen erityisvalmisteisten piikkilankaesteiden yli. Joken roolia ruuvit Conssien pohjissa täydentävät kopsuen näyttämön lattiaa vasten, kuin pässinsorkat. Tinjalle kummarit ovat kevyet hypätä narua ja pompahdella katukiveykseltä toiselle. Kahden yksityisyrittäjän, Leino Hiirosen ja Hebu Kasevan pakettiauto hyytyy korpeen. Samalle syrjäiselle metsätienoolle tätinsä, Hellä Puskan, nurkkiin on juuri muuttanut kieltenopettaja Anita Ailio, joka on raskaana. Hellä ja Anita yrittävät löytää yhteistä elämää, lampolassa määkii kainuunharmas pässi ja Hellän piilottama Damir. Yrittäjyyteen olennaisesti sisältyvä yrittäjyys saa tilaisuutensa Hellän vuotavassa katossa. Leino ja Hebu myyvät naisille kattourakan, joka ei jatkuvista sateista ja peltien viivästymisestä johtuen ihanteellisesti etene. Sattumus yhdistää oletettua pidemmäksi aikaa ihmiset, jotka arkipäiväyksiinsä juuttuuneena ovat kaikki omalla tavallaan kuin ansassa. Näytelmä pohtii ihmisen luontosuhdetta, elämän oikeutusta, oikeutta elinsijaan maapallolla. Se asettaa ihmisyyden tarkkailevan katseen alle. Tämä katse näkee itsensä naurun kohteena, kyvyttömänä ja hämmentyneenä suuren suurien globaalien kysymysten äärellä.

Tyttö ja varis näytelmässä kohtaa neljä erilaista ihmistä. Heitä yhdistää kaksi teemaa: vammauttava yksinäisyys ja äidinrakkaus. Armi on yksin asuva eläkeläinen, jonka elämään tunkeutuu viisikymppinen työtön Säde. Pikkuhiljaa Armin arkea varjostava salaisuus alkaa paljastua. Sirkku Peltolan uutuusnäytelmän henkilöt ovat oman elämänsä kokoisia, tunnistettavia ja koskettavia. Tyttö ja varis on kaurismäkeläisen tarkasti piirretty kuva nyky-Suomesta. Sirkku Peltola on vuonna 1960 syntynyt näytelmäkirjailija ja ohjaaja. Hän on kirjoittanut 25 näytelmää, joita on käännetty useille kielille. Peltolan tuotantoon kuuluu lukuisia suurten näyttämöiden tekstejä, neljä musikaalia sekä intiimin ilmaisun teoksia, mihin joukkoon myös Tyttö ja varis kuuluu. Kirjailija on palkittu mm. Lea-palkinnolla, Suomi-palkinnolla ja Olavi Veistäjä -palkinnolla.

Hevosten keinu on Sirkku Peltolan (s. 1960) 24. näytelmä ja neljäs itsenäinen osa Suomen hevonen -näytelmästä alkunsa saaneeseen näytelmäsarjaan. Sarjassa seurataan Kotalan perheen elämää Eu-Suomessa. Suomen hevosessa (2004) perhe menettää maatilansa. Yksiöön en Äitee ota -näytelmässä (2007) he ovat muuttaneet kuvitteelliseen Liesuan kylään ja ahtautuneet pieneen vuokrayksiöön. Lämminveriset (2011) vei Kotalat asunnottomina leiriytymään moottoritien siltaliittymän alle yhdessä romanikerjäläisten kanssa. Hevosten keinussa Kotalat pakkaavat Lada 1200:n ja lähtevät kerjuumatkalle Eurooppaan ja päätyvät Romaniaan, hylätyn Nokia-cityn kupeeseen.