Sofia Leinonen

KevätKevät hyväili minua,otti lämpimään syleilyynsä. Puut ovat niin kauniita. Maa tuoksuu. On kevät.

Meihin kirjoitetaan hyviä toiveita. Otan varaslähdön kevääseen.

Jouluna suuri, kirkas tähti ikkunassa. Nöyryys,aikaa sitten kadonnut. Marsipaania pöydällä.

Laulan lämpimälle kesälle. Kuin aamu, kuin tuuli,kuin aamutuuli kesä puhkeaa kukkaan.

Paperienkeli on kyllästynyt katsomaan maailman pahuutta. Hänen siipensä ovat murtuneet. Yritän korjata niitä varovasti teipillä, liimalla, ymmärryksellä, rakkaudella.

Nämä runot ovat syntyneet parin vuoden aikana, kun kirjoittaja on ollut vaikean sairauden vuoksi pois työelämästä. On ollut aikaa kuunnella, katsella, muistella ja pohtia. Elämä näyttäytyy monenkirjavana. Syksyn kulkijaKulkija sinä yksinäinen. Kun kävelet, kaikki valot loistavat vihreää. Kaunis pinkki laukkusi kulkee jalkojesi tahdin mukaan. Isot nahkaiset kengät kopisevat katua vasten. Silmissäsi loistavat vihreät smaragdit. Kaupunki on täynnä syksyn värikkäitä lehtiä. On syksy, kuulaat, kirkkaat yöt, tähtiä täynnä taivas. Tyhjää sineä, ei vain yöt vaan päivät täydet. Nyt vihreä maa taipuu katseesi alla.