Srecko Kosovel

Slovenialainen Srecko Kosovel (1904-1926) eli vain 22-vuotiaaksi. Hän kirjoitti tuhatkunta runoa, mutta julkaisi vähän. Ensimmäinen kokoomateos ilmestyi 1927 hänen kuolemansa vuosipäivänä. Myöhemmin kirjallisesta jäämistöstä on toimitettu useita julkaisuja ja Kosovelista on tullut tunnustettu klassikko, joka on nostettu italialaisten futuristien ja venäläisten konstruktivistien rinnalle, vaikka Kosovel ei koskaan luopunut impressionistisesta lyriikasta. Hänen runoutensa on kaksitasoista ja liikkuu avantgarden ja traditionalismin välissä, kollektiivisen sitoutuneisuuden ja minän (itsen) välillä. Dadaistiakin hänessä oli. Kokoelmaan on valittu runoja kaikilta kausilta, jos kausista voi puhua vain nelisen vuotta jatkuneen luomistyön yhteydessä. Varhaisissa runoissa pääosassa on Triesten lähellä sijaitseva Karstin seutu, sen luonto ja kylät viinitarhoineen. Ekspressionistisissa runoissa Kosovel käsittelee visionäärisiä yhteiskunnallisia ja uskonnollisia teemoja, henkilökohtaista ja kollektiivista apokalypsia, syyllisyydestä vapautumista ja uudenlaisen eetoksen luomista. Aikakauden tapaan hän ihailee teknistä edistystä ja nopeutta. Kokoelman on sloveenista suomentanut Kari Klemelä ja toimittaneet Kari Klemelä ja Anni Sumari.

There are very few major European poets of the early twentieth century not already known to English-language audiences, but Srecko Kosovel is one. Often called the Slovene Rimbaud (he died at twenty-two, leaving almost 1,000 poems), the full range and significance of his poetry has been revealed only slowly even to Slovenians themselves, and yet he is a major voice of Central European modernism, whose work explores powerfully and incisively the problems of individual identity and allegiance in the face of the new century with its strong call, to one living through the collapse of the Austro-Hungarian Empire, to international socialism. Kosovel's poetry reflects at once the turmoil of the Balkans after the Great War and, at exactly the same time as Ungaretti, Joyce and Rilke were experiencing it, so deep a love of and connection to his native Karst region that he turns it into one of the most remarkable symbolic landscapes of twentieth century poetry. Although certain limited English selections of his work have appeared in the past, this edition, superbly translated by the poets Bert Pribac (Slovenia) and David Brooks (Australia), is the largest and most comprehensive selection to have appeared in any language other than his own.