Stamátis Polenákis

Kun 2000-luvun alun talouskriisin kurittamassa Kreikassa illuusioita aletaan koetella, herkästi reagoiva runous vangitsee aikakauden tunnelman. Säästökuurin koettelemassa, kaikessa jälkeen jäävässä yhteiskunnassa runous kukoistaa vastauksena moraaliseen ja poliittiseen hätätilaan. Aurinkokello pyrkii kartoittamaan niiden ihmisten kokemuksia, jotka kirjoittavat runoutta vanhan ja uuden ajan rajalla. Moniulotteisen runouden monet eri suuntaukset pyrkivät vangitsemaan saman historiallisen nykyhetken. Antologian runoilijoita yhdistää kreikkalainen kulttuuri, pyrkimys löytää runoudesta suunta sekä oma, selvästi erottuva ja tunnustettu paikka yhteiskunnassa - runous on vapauden henkäys kotimaassa, josta täytyy koko ajan neuvotella. Eri-ikäiset ja eri taustoista lähtöisin olevat runoilijat toimivat aurinkokellon osoittimina ja luovat varjon, josta kreikkalaista nykyisyyttä voi lukea.

There is no specificity as to time and place, but a sense of menace and inevitable doom permeates the language, unnerving the reader even as she or he is riveted to numerous startling images... Then a great and emphatic line comes, with a sort of modern Shakespearean resonance in its depth: "No one has ever explained the riddle of the world."