Sulo Raitapuro

Ihmiskunta elää tänä päivänä suurten muutosten ravistellessa koko maapalloa. Voiko ihminen pelastaa maapallon? Jumalan luomakunnan laajuus ulottuu ihmisen käsityskyvyn yläpuolelle. Hän ei voi koskaan saavuttaa sitä tiedon tasoa, jota luomistyön ymmärtäminen edellyttää. Jokainen ihminen on oma ihmeensä. Sulo Raitapurole luonto on ollut aina rakas. Vuodesta 1963 saakka hän on työskennellyt ympäristöelementtien parissa. Hän on ollut uskollinen kutsumukselleen elämäntehtävässään luomakunnan parhaaksi. Nykyisin eläkevuosinaan työ on muuttunut luomakunnan muutoksen seuraamiseen ja kirjoittamiseen sekä esitelmöintiin kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien erilaisissa tilaisuuksissa.

Hoilotinpojan muistama ensimmäinen evakkotaipaleen lopussa oleva elinympäristö oli suopellon reunan heinälato Hankasalmen pitäjän Sauvamäen kylässä vuonna 1946. Perhe asui kesän maapohjaisessa ladossa yhdessä pääskysten kanssa, jotka toivat viserryksellään iloa muutoin ankeaan elämään. Varsinkin silloin, kun äiti keitti soppaa ladon ulkopuolisella ikiaikaisella kolmen kiven nuotiolla. Olihan se ihanaa katsella ja kuunnella näin läheltä nyt jo harvinaista ruokaseuraa, sekä illan tullen nukahtaa heinien päälle l uonnon äänien siivittämänä. Tästä ympäristöstä alkoi Hoilotinpojan ponnistelu elämässä katse suunnattuna ylös korkeuksiin. Sieltä olen saanut aina siunauksellisen avun elämäni vaelluksella.

Tietokirjailija, ympäristöinsinööri Sulo Raitapuro purkaa tässä kirjassa jähmetystä ja umpikujia. Hän tarkastelee maailmankaikkeutta ja teknologiakehitystä Raamatun ja kristinopin pettämättömältä pohjalta.