Susanna Aittosen toinen runokokoelma havainnoi ilmiöitä sekä hetkiäympärillämme yhä tiivistetymmässä muodossa, runoin, haikuin, haikunomaisin runoin. Teksti on nyanssoitua, herkän monivivahteista, jättäen tilaa lukijan omalle sisäiselle koetulle. Tummimmissakin sävyissä on läsnä kaiken perspektiiviin saatteleva elävä huumori.