Susanna Drockila (os. Salminen, s. 1964) on forssalainen mielenterveyshoitaja, viiden lapsen äiti ja autistisen pojan sijaisäiti. Esikoisrunokokoelmassaan hän kuvaa lapsuuttaan 1970-luvulla Finlaysonin tehtaan varjossa ja rimpuilua sukupolvelta toiselle periytyvästä väkivallan, alkoholismin ja masennuksen kierteestä. Mikään ei ole mustavalkoista, me kaikki liikumme harmaalla alueella, ja normaalius on veteen piirretty viiva. Kirja on elämänriemun ja -tuskan vuoristorataa, suomeksi ja vorssan kiälellä.