Hiljaista vettä on kuvataiteilija Susi Nousiaisen tekemä runoteos, joka esitetään sekä painetun kirjan, että installaation muodossa. Teos on kirjoitettu Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa "Aktivismi taiteen ja tieteenteon välineenä: 'tutkivismia' vaikuttavasta vastapuheesta suomalaisessa verkkoyhteisössä". Hankkeessa käsiteltiin verkkovihan ongelmaa ja sen vastustamisen strategioita tieteen ja taiteen keinoin. Teeman äärellä Nousiainen turhautui siihen, kuinka verkkovihasta puhumisen tavat jäävät riittämättömiksi kuvaamaan aiheen inhimillisiä ulottuvuuksia, tunteita ja ruumiillista vuorovaikutusta, tai niistä irtoamista. Hän etsi uutta rekisteriä kirjoittamalla runoa aihelähtöisesti. Digitaalisen ja "analogisen" maailman vastakkainasettelusta syntyi valinta kirjoittaa runoteos käsin. Nousiainen työsti kokonaisuutta veden ja lumen avulla visuaaliseen muotoonsa. Kymmenien runojen kirjoittaminen kaunolla on vanhanaikaista, hidasta ja työlästä. Valinta oli protesti digitaalisen maailman pakotettua tehokkuutta vastaan. Analogisuus juuri tämän aiheen käsittelyssä merkitsi hitauden ja työläyden tuomista takaisin kommunikaatioon. Miten vuorovaikutus digitaalisissa ympäristöissä muuttuisi, jos joutuisimme kirjoittamaan jokaisen kommentin käsin, niin että ehtisimme ruumiillisesti kokea sanojen merkityksen?
