Suvi Viranta-Kovanen

Fossiilit osoittavat että Maassa oli elämää jo 3,4 miljardia vuotta sitten. Tästä yksinkertaisesta alusta on kehittynyt kaikki maapallon nykyinen elämä. Elämä näyttää noudattavan tiettyjä kaavoja, ympärillämme ei käyskentele pilvenpiirtäjien kokoisia jättiläiseläimiä tai kuusijalkaisia nisäkkäitä. Uusia rakenteitakaan ei putkahda tyhjästä. Ihmiset kuulevat tarkasti ja osaavat puhua, koska 500 miljoonaa vuotta sitten eläneen parisenttisen pikaian kiduskaaret ovat evoluution myötä kehittyneet korvan ja kurkun rakenteiksi. Mitkä tekijät vaikuttavat evoluutioon, mikä sitä rajoittaa? Vaatimukset elämän synnylle ovat ankarat ja ainoa tuntemamme esimerkki elämästä on omalta maapalloltamme. Onko elämän synty maailmankaikkeudessa ainutkertaista? Millaista elämä voisi olla muilla planeetoilla ja miten sen voi tunnistaa? Tiedettä kaikille -sarjan uusin teos johdattaa uteliaan lukijan elävään luontoon ja elollisen ytimeen elämän syntymisen, historian ja nykytilanteen kautta evoluution näkökulmasta.

Paleontologi Suvi Viranta-Kovanen kertoo kirjassaan värikkäästi kesykissamme eri puolilla maailmaa elävistä villeistä sukulaisista, kuten oselotista, jaguarundista ja monesta muusta. Hän kuvailee, miten kissa ja ihminen ovat eläneet rinnan eri puolilla maailmaa ja miten juuri kesykissasta tuli ihmisen lemmikki eikä jostain toisesta kissapedosta. Kirjassa lähdetään petotukijoiden matkassa Andien ylängöille, Kanadan erämaahan ja Afrikan aavikoille. Tutkijan työ on haastavaa ja vaivalloista. Voi viedä viikkoja, ennen kuin näkee kissan luonnossa, ja paikallisten asukkaiden tietämys alueen eläimistä onkin usein arvokas tietolähde. Käy myös ilmi, että kaikki kissapedot eivät olekaan yksineläjiä vaan että monet kissat ovat seurallisia ja jakavat elinpiirinsä muiden kissojen kanssa. Kirjassa tarkastellaan syitä eri kissapetojen uhanalaisuuteen ja keinoja, joita eri puolilla maailmaa on keksitty ja kokeiltu niiden suojelemiseen.