Tadeusz Borowski

Ny revideret udgave, der udkommer i Gyldendal Lunar, serien for litteraturhistoriens mørke klassikere. Den 21-årige litteraturstuderende Tadeusz Borowski tildeles 29. april 1943 fangenummeret 119-198 og et liv med tvangsarbejde, sult og vilkårlig vold i Auschwitz-Birkenau. Han sendes siden til Dachau og overlever længe nok til at se de unge amerikanske officerer træde ind lejren, men overlevelsen har haft sin pris. Hos os i Auschwitz er en samling uoprettelige billeder af ondskabens banalitet, som Borowski selv har været offer for – men også taget del i. Det er beretninger fra togenes ankomst til gaskammerets endestation, men også fra sælsomme poetiske øjeblikke, når fangerne spiller kammermusik, bygger en interimistisk fodboldbane eller deler en rødbede med en fange i kvindelejren. Fortællingerne er et forsøg på at skrive præcist om det, man ikke kan skrive om, fra et af verdenslitteraturens vigtigste vidner. Bogen udkom på dansk første gang i 2009. I denne nye udgave er oversættelsen blevet revideret, og efterordet af oversætterne, Judyta Preis og Jørgen Herman Monrad, er redigeret og udvidet.

Pysäyttäviä kertomuksia AuschwitzistaKun puolalainen kirjallisuudenopiskelija Tadeusz Borowski joutuu Auschwitzin keskitysleirille, hänen elämänsä muuttuu käsittämättömästi. Keskitysleirillä tärkeintä on hengissä selviäminen ja entisen elämän ylellisyydet - kuten kunnollinen ruoka - ovat vain kaukainen haavekuva. Normaalin ja epänormaalin rajat sekoittuvat leirin hirvittävässä arjessa, kun vangit työskentelevät, rakastuvat, selviytyvät ja tulevat murhatuiksi. Kotimme Auschwitz on kokoelma järkyttäviä ensikäden kuvauksia elämästä Auschwitzin keskitysleirillä. Kirjoittaja itse oli leirin vanki, ja hänen autenttinen kertomuksensa tuo esiin inhimillisen kärsimyksen ja selviytymisen voiman äärimmäisissä olosuhteissa. Teos on tärkeä dokumentti historian pimeimmästä ajasta, ja se antaa äänen niille, jotka eivät selvinneet kertomaan kokemuksistaan itse. Kokoelma käsittää Borowskin teokset "Herrasväki on hyvä ja käy kaasukammioon", "Päivä Harmenzessa", "Kotimme Auschwitz", "Ihmiset jotka kulkivat", "Schillingerin kuolema", "Mies ja hänen pakettinsa", "Illallinen", "Kertomus todellisesta elämästä", "Hiljaisuus", "Tammikuun suurhyökkäys", "Vierailu" ja "Kivinen maailma".

»Här finns dödslägrets vardag med de overkligt kaotiska scenerna vid de ankommande tågen, den dödliga korruptionen mellan fångarna och deras plågoandar, den ständiga hungern, allt i fotografisk detaljrikedom. Nu kommer boken på Modernista med utmärkt förord av Aris Fioretos. Det är naturligtvis inte en sekund för tidigt.« LARS GUSTAFSSON, EXPRESSEN»En oförglömlig novellsamling.« UPSALA NYA TIDNING»I sökandet efter trovärdiga källor läste jag Tadeusz Borowskis rena, självplågande, grymma berättelser. ur IMRE KERTÉSZ Nobelföreläsning »Heureka!«Tadeusz Borowski överlevde Auschwitz. Novellerna i Välkomna till gaskammaren, mina damer och herrar [1948] bygger på upp­levelserna i dödslägret. Med iskall klarhet skriver Borowski med perspektivet hos en icke-judisk fånge som för sin överlevnad hjälper nazisterna att frakta judiska familjer in i lägret. Boken har kommit att räknas till den viktigaste litteraturen om Förintelsen, inte minst för den konstnärliga kraft med vilken Borowski förmådde gestalta absur­diteten i vardagen vid gaskamrarna. I översättning av Catherine Berg och med förord av författaren och kritikern Aris Fioretos. TADEUSZ BOROWSKI [1922 1951] var poet och prosaist, född i det sovjetiska Ukraina med polska föräldrar. Såväl hans far som hans mor deporterades till sovjetiska läger på tjugotalet, han själv och hans bror tog sig till Warszawa. Borowski var verksam som författare under den nazistiska ockupationen och publicerade dikter och korta romaner illegalt. 1943 arresterades först hans fästmö Maria sedan han själv av Gestapo. Båda skickades till Auschwitz. Borowski tog sitt eget liv 1951. Novellsamlingen Välkomna till gaskammaren, mina damer och herrar gavs ut i original 1948, med titeln Pozegnanie z Maria (»Farväl till Maria«).» Tadeusz Borowski gestaltar skräcken och galenskapen i lägret med sådan direkthet att det som förmedlas knappt går att uthärda.« THE NEW YORK TIMES BOOK REVIEW

Tadeusz Borowski’s concentration camp stories were based on his own experiences surviving Auschwitz and Dachau. In spare, brutal prose he describes a world where where the will to survive overrides compassion and prisoners eat, work and sleep a few yards from where others are murdered; where the difference between human beings is reduced to a second bowl of soup, an extra blanket or the luxury of a pair of shoes with thick soles; and where the line between normality and abnormality vanishes. Published in Poland after the Second World War, these stories constitute a masterwork of world literature.

Puolalainen Tadeusz Borowskin keskitysleirikertomukset sukeltavat leirin arkipäivään ja rutiineihin. Vangit syövät, työskentelevät, nukkuvat ja rakastuvat toisiinsa muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa toisia vankeja systemaattisesti murhataan. Henkiinjäämisen halu voittaa myötätunnon, ja normaalin ja epänormaalin raja häilyy, kunnes lopulta katoaa kokonaan. Borowski tietää mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään kestääkseen kestämättömän ja selviytyäkseen mahdottomasta, sillä hän oli yksi Auschwitzin keskitysleiristä hengissä selvinneistä. Hän kuoli oman käden kautta vuonna 1951. Neljän päivän ikäisen tytön isä oli kuollessaan 28-vuotias.