Teos kertoo Veitsiluodon tehtaiden historian perustamisesta vuoteen 2021 saakka, jolloin sellu- ja paperitehdas suljettiin. Valtion Veitsiluodon saha perustettiin Kemiin vastapainoksi yksityiselle metsäteollisuudelle 1920-luvun alussa. Myöhemmin sahan yhteyteen rakennettiin sellu- ja paperitehdas. Tehtailla oli värikäs menneisyys valtionyhtiönä ja osana valtion teollisuuspolitiikkaa, mutta osana Stora Enson konsernia niiden kohtaloksi tuli lakkauttaminen. Veitsiluodon paperi oli arvostettua. The Times, New York Times, Elle, Vogue, Me Naiset, Apu ja Seura pitivät paperin antamaa vaikutelmaa tärkeänä osana viestiensä välittäjänä. Markkinoita johtavat tulostinten ja kopiokoneiden valmistajat halusivat myydä Veitsiluodon paperia omalla nimellään. Useimmat postin kantamat valkoiset kirjekuoret oli taiteltu Veitsiluodossa valmistetusta paperista. Pariisissa koululaisten vanhemmat maksoivat Veitsiluodon paperista valmistetuista vihkoista monin verroin enemmän kuin alemmalla hyllyllä myytävistä tuotteista. Pohjois-Afrikassa sahatavaran myyjät hehkuttavat valomainoksissaan edelleen Fenniaa. Se on Veitsiluodon sahatavaran satavuotias laivausmerkki. Siellä ei tunneta Veitsiluotoa, Ensoa eikä Stora Ensoa. Fennia tunnetaan. Se on parasta puuta, josta ikkunoiden ja ovien pielet kannattaa Välimeren ilmastossa rakentaa. Fenniaa tehdään Veitsiluodossa vieläkin, niin kuin on tehty yli sadan vuoden ajan. Kirjoittaja Taisto Saari toimi Veitsiluodon tehtaiden viimeisenä tiedotuspäällikkönä ja on kirjoittanut mm. Kemin sataman 150-vuotishistorian sekä yhdistyshistoriikkeja.
