Tanja Tiekso

"Dimi is dead. Kokeellisen musiikin hiljaisuudet" on tutkimustekstiä ja omakohtaisia muistiinpanoja yhdistelevä essee taiteen kokeellisuudesta ja hiljaisuuksista, joihin se voi johtaa. Kokeellisessa musiikissa hiljaisuus ei ole vain äärimmilleen viety taiteellinen ele, vaan se voi olla myös epämieluisten äänten vaientamista, silmien sulkemista ympäristöltä ja vaikutteilta sekä vaikenemista nerokultin äärellä. Dimi is dead purkaa näitä hiljaisuuksia ja sanoo ääneen sen, mistä usein on helpompi vaieta. Tanja Tiekso on kirjailija ja musiikkitieteen dosentti Helsingin yliopistossa.

Tanja Tiekson Äänten apokalypsi, alaotsikoltaan Essee kuuntelemisesta, on katkelmallinen mutta aiheeltaan täsmällisesti rajattu proosateksti, jossa etsitään tapoja ottaa maailman äänet vakavasti, kuunnella niitä ja hankkia tietoa kuuntelemalla. Esseessä on omaelämäkerrallinen kehys, joka liittyy yhdysvaltalaiseen säveltäjään Pauline Oliverokseen (1932-2016) ja hänen omaperäiseen ajatteluunsa. Musiikintutkijana työskennellyt Tiekso kertoo alkuhankaluuksistaan Oliveroksen kirjoitusten ja tämän ”syväkuunteluksi” nimetyn filosofian äärellä: ”Modernistisen rationalismihybrikseni vallassa olin ennakkoluuloinen Oliveroksen filosofiaa kohtaan, sillä en ymmärtänyt kuuntelemista, monestakaan syystä. - - En halunnut olla yksin ajatusteni kanssa. Pakenin itseäni ja mielikuvitustani.” Tätä jatkui ”äänten apokalypsiin” - niiden paljastumiseen, ”verhon väistymiseen” - asti. Esseessään Tiekso määrittelee kuuntelemisen taidon ja idean sellaisena kuin hän sen nykyään käsittää. Kuunteleminen on epäselvien ja moninaisten viestien vastaanottamista ja tulkitsemista, mutta ”oikoteitä ei ole, kukaan ei kuuntele puolestani”. Pauline Oliveros on esseessä ja Tiekson ajattelulle tärkeä henkilö, mutta teksti ei varsinaisesti käsittele Oliveroksen työtä ja taidetta. Pikemminkin Äänten apokalypsi on kehotus kuunnella, pysähtyä äänten vuoksi ja ottaa niitä vastaan. Kuulo on alikäytety aisti, väittää Tiekso: ”Niin kauan kuin kulttuuri perustuu luettuun ja nähtyyn eikä juuri kukaan kuuntele, etumatka on sillä, joka kuuntelee tai edes satunnaisesti ottaa äänet huomioon. Hän on koko ajan muita edellä: ymmärryksessä, ongelmien ratkaisemisessa, läsnäolon kyvyssä.”

Taideteoreettinen väitöskirja Todellista musiikkia tutkii musiikillisen kokeellisuuden käsitettä tarkastelemalla esimerkiksi äänitaidetta, vapaata improvisaatiota, noisea ja elektronista musiikkia. Kokeellisuuden näkökulmasta on tärkeää oivaltaa, että mikä tahansa äänellinen - tai äänetönkin - toiminta voidaan ymmärtää musiikkina. Tutkimus hyödyntää etenkin Herbert Marcusen ja Martin Heideggerin filosofioita ja väittää, että musiikillinen kokeellisuus on pikemminkin maailmassaolemisen tapa kuin jonkin tietynlaisen musiikin harjoittamista. Sen lisäksi, että on pohdittava uudenlaisia ja eettisesti kestäviä tapoja esittää, kokea, kuunnella ja ymmärtää musiikkia on myös luotava aivan uudenlaisia elämäntavan malleja. Musiikin, hyvän elämän ja menestyksen käsitteet on määriteltävä uudelleen. Tutkimuksen aineistoon sisältyy yli 50 avantgardemanifestia, joiden keskeisimpiä kirjoittajia ovat mm. John Cage, Luigi Russolo ja Edgard Varese.