Tapani Tukiainen

Hassu rakas korvaimplantti on kirjailija Tapani Tukiaisen viidestoista teos, joka on omistettu huonokuuloisille ja syrjäänsysätyille. Sisäkorvaistutteen saaminen avasi kirjoittajalle lintujen laulun, kävelijöiden askeleet ja tuulen huminan. Puheet hukkuivat vielä kovaan meteliin ja paukkeeseen, mutta korvapoliklinikalla todettiin asioiden etenevän hyvään suuntaan. Surrealistikirjailija André Breton kutsui kaikki hyvin ja huonosti kuulevat elämästä nauttimiseen ja vapauttavaan nauruun. Eläinystävien pariin vetäytynyt erakkorunoilijakin innostui liittymään joukkoon. Ja kissat, koirat, virtahevot ja norsut. ”Tunnelma oli puulämmitteisessä tilassa liki arkaainen. Kiuas hehkui ja vesikauhalliset sylkivät höyryä. Minä näin, aistin ja haistoin. Tuntui kuin olisin niiden keskellä myös kuullut.”

Tapani Tukiaisen neljästoista teos, Messikallesta merimiespapiksi, perustuu hänen 1980-luvun lopun kokemuksiinsa. Tankkilaiva Nunnalahden ruorissa seisominen lukioikäisenä vaihtui aikuisena asemanhoitajan pestiin Italian merimieskirkolla. Merimiespappi kompuroi kirkon ovella, juoksi lentolippujen, hajuvesien ja sataman portilla vaadittavien lupien perässä. Missioonan vaatimattomalla lukusalilla viihdyttiin, juotiin Birra Morettia ja soitettiin lankapuhelimella Suomeen. Roomassa piispa keskusteli latinaksi taksinkuljettajan kanssa ja suurlähettiläs arvosti itse tehtyä pastaa. Maassa asuvat suomalaiset iloitsivat toistensa tapaamisesta. Tukiainen näki ympärillään leikkiä ja iloista vallattomuutta, vaikka pilviä kertyi taivaalle. Välimeren suolaisuutta ei hävittänyt mikään.

Tyyppi oli pappina ennen kaikkea ihmisten kuuntelija. Ei juuri rakastanut omaa ääntään ja hartauksien pitämistä. Omistautui työskentelylle psykiatrisessa sairaalassa. Niille, joilta elämä oli vienyt kielen tai jotka vaahtosivat ympärillä näkemästään ja kuvittelemastaan." Kaveri pysähtyi ja joutui kokoamaan itseään uudestaan. Palasi sitten maan järkkymiseen, tuleen ja tulisiin vaunuihin, taivaalla riehuvaan myrskyyn. Siihen, ettei Jumalaa löytynyt mistään eikä hänen askeliaan tavoitettu." Sairaalapappi - Asiaa ja anekdootteja on pitkän linjan sairaalapastorin ja psykoterapeutin Tapani Tukiaisen kolmastoista kirja. Romaanien lisäksi hän on kirjoittanut vaelluksista monilla Euroopan ja Lähi-idän vanhoilla pyhiinvaellusreiteillä sekä seikkailuista Himalajan tuulisilla rinteillä.

Vaeltaja kulkee pyhän Birgitan ja Ignatius de Loyolan perässä Santiago de Compostelaan. Kuuntelee, kyselee, unohtuu tuon tuosta muistelemaan. Nauttii Atlantilta puhaltavasta tuulesta ja huomaa alkaneensa pitää ruotsalaisesta toveristaan, vaikka tämä saattaakin hänet hämmennyksiin. Meren aaltoilua - Vanha vaeltaja muistelee on Portugalin rannoilta Espanjan Santiago de Compostelaan vievä matkaromaani ihmisen pyrkimyksestä pysähtymiseen ja itsensä tutkiskeluun. Tukena on keskiajalla eläneen Ignatiuksen hämmästyttävän tarkka sielun liikkeiden peilaaminen. Faktaa ja fiktiota sekoittava teos päättää Tapani Tukiaisen kolmiosaisen Pyhä Birgitta -trilogian. Trilogian aiemmat osat ovat Tanssien ylös Jerusalemiin (2017) ja Pyhän Olavin polulla - pyhiinvaellus Sundsvallista Trondheimiin (2019).

Juttukeikka nepalilaiseen vuoristokouluun Himalajan eteläpuolella paisuu hetkessä arkisen elämän ja aherruksen hämmästelyksi. Poikkeuksellisen helteen keskellä eletään aivan kuin vuosikymmenien takaisessa, mettä ja makeaa hunajaa tihkuneessa todellisuudessa. Mutta vielä räväkämpää on tulossa. Matkasta muodostuu kaikkien aikojen keikka, kun runoilija Arthur Rimbaud'n Juopunut pursi ilmestyy sotkemaan ikivanhoja perinteitä. Kyläläiset kerääntyvät katsomaan peltoaukioiden poikki lähestyvää, maailman meriä kyntänyttä purtta. ”Tule, pursi. Tule, tule! Tämä on se paikka, jossa sinua on kaivattu ja odotettu.” Romaani Juopunut pursi - kouluvierailulla Nepalissa on kirjailija Tapani Tukiaisen yhdestoista teos. Nepalin Himalajan poluista hän on kirjoittanut aikaisemmin kolme vaellus- ja unipäiväkirjaa. Kirjailija lahjoittaa kirjan tekijänpalkkiot ja myyntituoton vuosilta 2021-2022 Sindhulin akatemialle.

Todellisuuspohjainen Tyrmistyttävä muutto on kirjailija Tapani Tukiaisen kymmenes teos. Se vie keskelle muuton pyörteitä ja poikkeuksellista kevättä. Romaanien ja vaelluskirjojen lisäksi Tukiaiselta on ilmestynyt pyhiinvaelluskertomuksia. Muuton laukaisema vyöry kaappasi mukaansa tulevaisuuden ja menneisyyden, risut ja ruusut, taloa suojelevat pyhimykset ja ilmassa pyörivät pirut. Rinne peittyi pölyyn ja jylinä tuntui jatkuvan loputtomiin... Kirjan päähenkilö vertaa ahdistuneena itseään Berlin Alexanderplatzilla seisseeseen Franz Biberkopfiin, kovan kohtalon kokeneeseen entiseen muuttomieheen ja sementtityömieheen. Vaimo piirtää lintuja, mutta mustarastaiden sirkutukset alkavat vähän kerrassaan hiljentyä.” Muuttoja muuttojen perään. Lintuja, ihmisiä, Suomeen eksyneitä kattohaikaroita. Taivaan reunalle kohti parempaa elämää kurkottavia ihmispoloisia....”

Trondheimiin matkaavien joukko itki, nauroi ja lauloi. Tunturien tuulisilla paljakoilla hämmästeltiin, mikä energia ja tavaton voima sisältyi näiden - jo kuolemaa maistaneiden - liikkeisiin. Tyypit eivät olleet selviytyneet elämästään ilman itsensä kovettamista. Hintana kiillotetusta kuoresta olivat pinnan alle sysätyt paineet, jotka johtivat ikäviin ylilyönteihin, kasvojen menettämisiin, jopa itsetuhoisuuteen. Miekkaa pidellyt käsi menetti otteensa, emäntäänsä totellut palkollinen tunnisti omat tarpeensa ja maailmalla riekkunut rockstara näki vaimon ja hylätyt lapsensa. Taakse jäänyttä ei voinut muuksi muuttaa, mutta itkut ja vaeltajatovereihin nojaamiset merkitsivät näille sieluille paljon. Tapani Tukiaisen yhdeksäs teos Pyhän Olavin polulla - pyhiinvaellus Sundsvallista Trondheimiin vie lukijan suomalaisillekin tutulle pyhän Olavin polulle. Patikoinnilla Norjan Trondheimiin pyhiinvaeltajan seuraan lyöttäytyy ruotsalaisen Lars Edebyn lisäksi kirjailijan tavaramerkiksi muodostuneita kuolleita: tasatahtia rinnalla kävelevä Juice ja Jerusalemin vaelluksellakin ohjaksia pidellyt Ruotsin pyhä Birgitta aseenkantajineen.

Tapani Tukiaisen kahdeksas teos vie Italian Dolomiiteille ranskalaisen teatterikriitikko-kirjailija Antonin Artaud'n jalanjäljille. Länsimaisen teatterin legendasta hullaantuvat vuorilla niin nuori Monika Schlier saksalaisine kumppaneineen kuin vanhoista italialaisista sirkuksista kiinnostunut seminaaripaikan isäntä, Guiseppe Prezzolini. Monivaiheinen seminaariviikko huipentuu balilaisen teatterin esityksiin. Kaikki on kohdallaan, puuttuu vain, että toisen maailmansodan jälkeen kuollut Antonin Artaud olisi päässyt mukaan hämmästelemään balilaisia. Tai kuka tietää, ehkä mies kurkisteli haamuna Lago di Carezzan, Hellyydenjärven, rantapuiden takaa.” Kiireesti nyt, monsieur Artaud! Me olemme teidän ystäviänne. Emme piilottele selkämme takana pakkopaitaa, emme käsirautoja. Emme ole kiikuttamassa teitä hourulaan, emme petollisina kuiskuttaville lääkäreille, emme kylmässä huoneessa odottaviin sähköshokkeihin. Me huudamme avuksenne kuningas Ubuaa, Ubuaa ja miekkoineen heiluvaa Richard II:sta. Kääntykää nyt, nopeasti nopeasti. Pian on liian myöhäistä!”

Pyhiinvaeltaja aloitti patikointinsa pikku Peace-nuken kanssa Roomasta. Etelä-Italiaan päästyään hän kuvitteli saaneensa seuraansa niin Pyhän Birgitan ja Isadora Duncanin kuin tien varrella näkemänsä pakolaiset ja nuoret prostituoidut. Israelin puolella galilealainen paimen jätti lampaansa ja lähti mukaan. Samaan aikaan alkoivat vaikeudet. Länsirannan rajamuuri muistutti vaeltajia väkivallasta ja odottamattomista iskuista. Tilanne huipentui Ramallahissa Casablanca-hotellin kattotasanteella kohtalokkaaseen Salomen seitsemän hunnun tanssiin. Matkaromaani Tanssien ylös Jerusalemiin on kirjailija Tapani Tukiaisen seitsemäs teos. Se kuljettaa lukijoitaan iloisen sääntökunnan mukana Roomasta kohti levotonta Länsirantaa ja Jerusalemia. Kirjassa on yhtymäkohtia Tukiaisen edelliseen romaaniin Pedron tähti. Pyhiinvaellusten lisäksi hän on kirjoittanut Himalajan vuoristovaelluksista.

Pyhiinvaeltajat ovat kulkeneet Canterburystä Englannista Roomaan Italiaan pitkin Ranskalaista tietä, Via Francigenaa, Ranskan ja Sveitsin läpi ja Alppien yli jo keskiajalta lähtien. 2010-luvulla tämän reitin taivalsi Lahdessa asuva rovasti Tapani Tukiainen. Pedron tähti on kertomus eläkkeellä olevan Tukiaisen päättäväisestä etenemisestä kohti Roomaa, pyhää kaupunkia. Yksin kulkevan vaeltajan tärkeäksi seuraksi nousevat reitillä tavattujen matkakumppaneiden lisäksi menneisyyden hahmot: 1500-luvulla elänyt ranskalainen kirjailija Francois Rabelais, uskonpuhdistaja tohtori Martinus Luther sekä venäläinen semiootikko Mikael Bahtin. Keski-Euroopan historia näyttäytyy meille suomalaisille Tukiaisen vaelluksessa tuntemattomampaa pyhää tietä pitkin. Nykyaika törmää historiaan. Teoksessa Pedron tähti heijastuvat kaleidoskoopin tavoin modernin eurooppalaisuuden kasvot, uskonnot ja monikulttuurisuus. Niihin voi peilata myös omaa sisäistä mielenmaisemaa. Tukiainen on vaeltanut aikaisemmin mm. Nepalissa. Pedron tähti on hänen kuudes julkaistu teoksensa.