Tapio Koivukari

Koivukari palaa rakastettujen murrerunojensa pariin. Myötäelävät runot piirtävät laajaa kaarta maailman alkuhämäristä elämän ehtooseen lukijan tuntoja koskettaen. Se paat men jo on henkilökohtainen runokokoelma mutta samalla täysin universaalia pohdintaa sisäänsä kätkevä salaisuuksien kaihoisa meri, jossa kierretään maailmaa, törmätään elämän karikoihin, rakastetaan ja kaivataan. Koivukari muistelee myös omaa ja läheistensä elämää osana ympäröivää maailmaa. Hänelle ihan tavallinenkin on hyvä, ja vaikka kertojalla tuntuisi toisinaan olevan suunta hukassa, omasta mielestään hän on ainakin oikein hyvä keksimään selityksiä eksymisilleen. Tapio Koivukari (s. 1959) on raumalainen kirjailija, joka toimii nykyään myös Rauman seurakunnassa pastorina. Runsaasti erilaisia tunnustuksia urallaan saanut Koivukari sai Runeberg-palkinnon romaanistaan Unissasaarnaaja (2015). Se paatt men jo jatkaa vuonna 2013 ilmestyneen raumankielisen runokokoelman Viäläk teils se paatt o viitoittamalla tiellä.

Ei tätä maailmaa ilman merta. Ja meren rannalla kaupunki,ja kaupungissa satama. Ja öljyisellä laiturillapitkä tumma hahmomuistikirjaan raapustaa. Mitä lie miettii mies.

Unenomaisen realistinen kertomus ilmestyksistä sekä ihmisistä, jotka kaipaavat uskoa vaikka epäilevät. Nuoren tytön sisällä asuvat valtavat voimat. Kun ne alkavat purkautua, syntyy hurmoksellinen herätysliike, joka suistaa totutun elämän raiteiltaan. Kevättalvella 1949 köyhän mökkiläisen 13-vuotias tytär alkaa nähdä näkyjä ja saarnata horroksessa. Sana kiirii kauas, sairaalloista tyttöä tullaan kuuntelemaan sankoin joukoin matkojenkin takaa. Kun 13-vuotias saarnaa maailmanlopusta ja kehottaa tekemään parannuksen ja lahjoittamaan ylimääräisen pois, moni tekee juuri niin. Unissasaarnaaja vie lukijan keskelle uskonnollista liikehdintää ja kyläyhteisöjä 1940-luvun lopulla. Aikana, jolloin ihmisten mieliä askarruttivat niin tuomiopäivän aseet kuin itäisen naapurin uhka. Uskonnollinen hurmos tuntui vastaukselta tähän. Tapio Koivukari on raumalainen kirjailija, joka tunnetaan varsinkin länsirannikon ja Selkämeren saariston elämänmenon kuvaajana.

"Viäläk teils se paatt o", kysyvät raumalaiset kuulumisia toisiltaan. Kirjailija Tapio Koivukarin runokokoelmassa tarinoita kerrotaan elämästä meren äärellä, niin kotisatamassa ja lähivesillä kuin merten takana. Kirjailijan itsensä lukemien runojen kieli on meren ja Rauman murteen suolaamaa, mutta sisältää kielellisiä yllätyksiä myös kauempaa, Islannista ja Baskimaalta. Äänikirja sisältää kokoelman kaikki 45 runoa.

Kun sataman kautta kulkivat kaikki. Rehevä kertomus idän ja lännen rajalta silloin, kun Suomi vapautui ja horisontti siirtyi länteen. Ismo Kivimaa on nuori teologi, joka ajautuu töihin Helsingin satamaan 1980-luvulla. Eletään kylmän sodan aikaa. Kolmas maailmansota tuntuu olevan vain yli lentävän hävittäjän mitan päässä, eikä kapakassa saa vaihtaa pöytää ilman tarjoilijan lupaa. Silti satamajätkien elämä saattoi olla hillittömän hauskaa. Kivimaa rakentaa parisuhdetta ja yrittää pysyä mukana sataman porukoissa, joissa lähes mikään inhimillinen ei ole vierasta. Tapansa mukaan Koivukari piirtää herkullisia henkilöhahmoja ja loistavaa ajankuvaa. Tapio Koivukari (s. 1959) on teologian maisteri, joka on työskennellyt niin Helsingin kuin Raumankin satamassa. Kirjallisen uransa Koivukari aloitti vuonna 1988 ja on sittemmin julkaissut yksitoista romaania, kolme novellikokoelmaa ja runokokoelman.

Garzia on nuori poika Espanjan Baskimaalla. Hän kasvaa sukulaisten luona, sillä hänen vanhempansa ovat kuolleet. Eräänä päivänä hänelle tarjoutuu mahdollisuus lähteä laivan mukana valaanpyyntimatkalle, seuraamaan isänsä jalanjälkiä. Valaan öljyä kun tarvitaan lamppuöljyksi ja kynttilöiden raaka-aineeksi. Sen hankkimiseksi ollaan valmiita purjehtimaan vaikka merten ääriin ja tuntemattomille vesille. Aluksi kaikki näyttää sujuvan hyvin, mutta sitten tapahtumat saavat odottamattoman käänteen... Garzian tarina perustuu tositapaukseen, joka sattui Islannissa vuonna 1615.

Manga on noor naine Hüvaneemelt, Islandi talust, kus tuntakse igapäevast maagiat - et aidata lapsi siia maailma, ravida tõbesid ja parandada kalaõnne. Kuid 17. sajandi keskel on paljud sellised oskused ohtlikud. Elatakse ajal, mil Saatana tegemisi nähakse pea kõikjal. On nõiajahtide aeg - ja Manga on nõia tütar. Põletatud mehe tütar. Küllap siis ka ise nõid. Sellised tuleks kohtu ette tirida." Põletatud mehe tütar" on lugu ühe hulluseliigi levikust inimeste seas ja selle traagilistest tagajärgedest. Sedakaudu jutustab raamat meile ka me endi ajast, selle nähtustest, nüüdsetest nõiajahtidest. Autor loob ajastupildi ilma tagantjärele tarkusest tuleva üleolekuta. Jah, selle karmi ja vaese ranna asukate mõttemaailm on teistsugune kui meil, ent pärast kõike, lõppude lõpuks on nad samasugused nagu sina ja mina. Siin ja praegu.

Vaiherikas ja jännittävä historiallinen romaani noitavainoista eeppisen proosan mestarilta. Manga on nuori nainen Hyväniemestä. Hän on perheestä, jossa on osattu tehdä taikoja - käyttää parantavia yrttejä ja maagisia riimuja. Lapsia on maailmaan autettu, sairauksia hoidettu ja kalaonnea avitettu. Kertomuksen alussa Manga kulkee pitkin vaikeakulkuista ylänköä, hän suoraan sanoen pakenee syytöksiä, joita kyläläiset ovat hänen päälleen syytäneet. Hän on noidan tytär ja noita varmaan itsekin. Ehkä hänetkin pitäisi viedä roviolle.1600-luku oli monipuolisesti synkkää aikaa Euroopassa. Noitavainoja oli yleisesti ja varsin usein noituudesta syyttäminen oli seurausta naapureiden välisestä kaunasta ja kateudesta. Tapio Koivukari perustaa mestarillisen romaaninsa islantilaiseen tositapaukseen, mikä tuo kertomukseen suomalaisille lukijoille pienen eksoottisen vivahteen, vaikka luterilaisessa maailmassa liikutaankin. Toki Tanskan eikä Ruotsin kuninkaan alamaisuudessa. Samalla ollaan hyvin tutussa miljöössä: karussa, vähäväkisessä maakunnassa, jossa naapureiden kyräily ja erilaisuuden huono sietäminen muodostavat kanssakäynnin perustan. Jos silmätikuksi joutuu, on hengenlähtö lähellä. Ja vaikka laki antaa periaatteessa turvaa, on heikomman oikeuden puolustaminen useimmille liian uskaliasta. Lukija seuraa Mangan pakoa ja myöhempiä vaiheita, mutta ensin kerrotaan tapahtumista, jotka ovat tilanteeseen johtaneet. Niiden hyytävä logiikka on nykypäivää, vaikka asiat ja ihmiset ovat toiset. Ei ennen kaikki ollut paremmin, ihmiset olivat aivan yhtä hulluja kuin tänäänkin. Edellisestä romaanistaan Unissasaarnaaja (2015) Tapio Koivukari (s. 1959) vastaanotti Runeberg-palkinnon. Se on ilmestynyt myös islanniksi. Poltetun miehen tytär ilmestyy samaan aikaan sekä islanniksi että suomeksi. Koivukarin tuotantoa on käännetty myös viroksi, latviaksi, baskiksi ja englanniksi.

Gartzia Aranburu duela 400 urte euskal kostaldean jaiotako mutil gaztea da. Haren bizitza zeharo aldatuko da baleontzi batean upelgile aprendiz hartzen dutenean. Agustin upelgilearekin batera joango da, eta I aki latsaria eta Stobal arpoilaria lagun egingo ditu Islandiarako bidean. Villafranca, Agirre eta Telleria kapitainen tripulazioak itsasora abiatuko dira, balea ugari harrapatzeko eta etekin ona ateratzeko itxaropenez. Arrantzaleak baleak harrapatzen eta islandiarrekin salerosketak egiten okupatuta dabiltzan bitartean, Gartziak eta Agustinek gogor egingo dute lan hain balio handikoa den balea-olioa gordetzeko upelak muntatzen. Gainera, Gartziak Islandiako jendea ezagutzeko aukera izango du, tartean Kristr n, haren begietako neskatila. Balea-arrantza denboraldi oparoaren ondoren itsasgizonak etxerantz abiatzeko prestatuko dira, baina bat-bateko ekaitzak baleontziak hondoratuko dizkie eta lur hotz horretan harrapatuta geldituko dira. Baleazale euskaldunak berehala ohartuko dira bertako biztanleek mehatxutzat dituztela eta haien beldur direla... Gartziaren ipuin hau leialtasunari eta adiskidetasunari buruzko istorioa da batetik, eta XVII. mendeko Islandian bizirik irauteko grinaz eta abenturaz beteriko kontakizuna bestetik. Egiazko gertaeretan oinarritzen da, eta euskal historiaren parte da.

The year is 1615. The life of young apprentice Gartzia Aranburu takes a rapid new turn when he is hired on a whaling ship heading from the Basque country to the North Atlantic with his friend Agustin. On board he learns the ways of the ship and makes friends with the laundry boy I aki and harpooner Stobal. The ship arrives in Iceland and starts whaling together with two other ships. Gartzia and Agustin work hard to put together barrels for the precious whale oil. Gartzia also meets Kristr n, an Icelandic girl his own age, who makes his heart beat a little faster. But is all really well? Young captain Martin Villafranca is a brave whaler himself but not all the men are prepared to respect him as their captain, and then first mate Ram n seems to enjoy threatening the Icelandic farmers... After a succesful whaling season they are ready to sail back home, when a sudden storm changes everything and the Basque whalers are left facing the winter in a hostile country. This is a book for young readers, based on Icelandic accounts and poems and part of Basque maritime history.

Laitilassa asuva Takavainion Einari saa määräyksen astua armeijan harmaisiin. Talvisodassa kyllin kärsinyt mies on oppinut, että sota suuren naapurin kanssa palvelee vain herrojen asiaa. Kun Einari päättää liittyä käpykaartiin, vaimo ei ilahdu miehensä muuttuessa elättäjästä elätiksi. Pitäjän nimismies Ilmari Tammivaara on jo rekisteröinyt alueellaan tapahtuvan sotapakoilun. Astmasta kärsivän miehen päätehtäväksi jää kutsuntoja pakoilevien narauttaminen, mutta hän onnistuu vain tiivistämään kylän käpykaartilaisten perheiden hiljaisia rivejä.

Käsiraudoissa minut tänne tuotiin. Ei ole minua ennen tämmöisessä paikassa pidettykään, muutenkin olen koettanut viranomaisia vältellä. Aaltosen Ykä on tavallinen rannikon pieneläjä: päätyökseen kalastaja, perheellinen mies. Pikkuisen on viljeltyäkin, lähinnä oman kodon tarpeisiin. Ammattikalastajan on syytä omistaa merikelpoinen vene. Sellainen, jolla tarpeen tullen ylittää isommankin ulapan, kuten Selkämeren. Ja Aaltosen Ykällä on: aika monta paattilastillista porukkaa tulee viedyksi meren yli Ruotsiin. Suurin osa matkalaisista on inkeriläisiä, ihmisiä, jotka pelkäävät kuollakseen passitusta Stalinin Neuvostoliittoon. 1940-luvun puolivälissä Suomen valtio suhtautui kysymykseen inkeriläisistä toisin kuin nykyään...

Täyteläinen ja todenmakuinen kertomus Aaron Antoninpoika Havströmistä ja tämän perheestä. Tarinan pääjuonne seuraa perheen vaiheita viime vuosisadan alusta noin vuoteen 1920. Eletään suurten muutosten aikaa ja nämä muutokset vaikuttavat myös suoraan Aaronin perheen elämään. Koivukari kuvaa, miten nuoret löytävät paikkansa yhteiskunnassa ja perustavat perheitä. Aaron itse on Rauman edustan Kuuskajaskarin ensimmäinen asukas, saaren joka myöhemmin toimi rannikkotykistön tukikohtana vuosikymmenien ajan. Sukukunnan kohtaloihin vaikuttavat erityisesti tsaarin sortotoimenpiteet, ensimmäisen maailmansodan myrskyt ja lopulta luonnollisesti kansalaissota. Koivukari kirjoittaa ihmisistään lämmöllä, hänen sympatiansa ovat pienen ihmisen puolella tämän poliittisista näkemyksistä riippumatta. Ihmiskuvaus on kiihkotonta, hellän ymmärtävää. Lopputulos on historiallinen suurromaani Suomen lähihistoriasta kuvattuna tavallisten ihmisten näkökulmasta. Tekijänsä pääteos, ainakin tähän asti. Todellinen lukunautinto kielellisiä ratkaisujaan myöten. Luodetuulen maa on Tapio Koivukarin (s. 1959) kolmas romaani ja viides kaunokirjallinen teos. Aiemmin ovat ilmestyneet romaanit Saariston samurait (1988) ja Odinnin korppi (1990, Koskenkorva-palkinto) sekä novellikokoelmat Mansikkapellot, iankaikkisesti(1994) ja Tosi tarinoita ja muita outoja ilmiöitä (1998). Koivukari on toiminut myös vapaana suomentajana vuodesta 1992. Tunnetuimpia hänen suomentamistaan kirjailijoista ovat Jan Guillou, Vigdís Grímsdóttir, Gudbergur Bergsson sekä Einar Kárason. Koulutukseltaan Koivukari on teologian maisteri. Koivukarin novelleja on käännetty liettuaksi, latviaksi ja islanniksi. "Historiallinen suurromaani Raumalta. -- Samankaltaisuus Väinö Linnan kanssa ei vähennä Tapio Koivukarin kunnianhimoisen romaanin arvoa, pikemminkin päinvastoin." - Jarmo Papinniemi, Etelä-Saimaa "Aika saa näyttää, sijoittuuko Luodetuulen maa historian vankkojen klassikoiden kastiin." - Nina Vuolio, Kiiltomato "Tapio Koivukarin viides teos on ihmisenkokoista historiaa parhaimillaan." - Sirpa Sutinen, Karjalainen

Novellikokoelma Tosi tarinoita on aidosti kaksikielinen novellikokoelma: osa tarinoista on kerrottu rauman kielellä. Novellien lounais-suomalaisia ihmisiä yhdistää ennen kaikkea meri. Koivukarilla on sanottavansa syrjäytymisestä, ihmisten välineellistämisestä ja – kaipuusta. Paljon mahtuu rivien väliin, mutta kyllä asia sanotaan suoraankin, kun on sanomisen paikka. Silti kysymykset heräävät lukijassa monesti vasta jälkikäteen, vaivihkaa.

ARKISTON AARTEITA, YKSI KAPPALE. Elämä on jotenkin tyhjää, tarkoituksetonta, ulkopuolista. Tapio Koivukarin kolmannen teoksen niminovellissa Mansikkapellot, iankaikkisesti ratkaisu ongelmaan löytyy. Seitsemän novellin kokoelmassa liikutaan Lapissa, merellä ja pikkukaupunkimiljöössä usein unen ja toden rajamailla, suurten kysymysten äärellä. Koivukarin novellikokoelmasta Mansikkapellot, iankaikkisesti (1994) kirjoitettiin: "Koivukari kirjoittaa hyvin, novellit ovat hauskoja ja yllättäviä. Toisinaan hän iskee lukijalle silmää ... Olen jo jonkun aikaa povannut hyvää tulevaisuutta suomalaiselle novellille. Povailut voi lopettaa, suomalaisen novellin hyvä tulevaisuus on jo alkanut." – Jarmo Papinniemi / Demari

Ei esittelyteksti

Mestarillisen todentuntuinen kuvitelma luonnonsuojeluidealistien suorasta toiminnasta.