Tapio Markkanen

Oliko Jacobus Petri Röd Suomen ensimmäinen tähtitieteilijä? Ainakin hän luennoi Pariisissa syksyllä 1427 planeettateoriaa "karmeliittojen koulussa päivällisen jälkeen". Anders Johan Lexell oli 1700-luvulla merkittävin suomalainen tähtitieteilijä. Hän nousi Pietarin tiedeakatemian professoriksi ja työskenteli yhdessä Leonhard Eulerin kanssa. Friedrich Argelander perusti Helsingin yliopiston observatorion 1800-luvun alkupuolella ja ratkaisi mittauksiensa avulla kiistattomasti mihin suuntaan aurinkokuntamme liikkuu avaruudessa. Argelanderin ja C. L. Engelin yhteistyönä syntynyt Helsingin yliopiston observatorio puolestaan toimi seuraavina vuosikymmeninä esikuvana observatoriorakennuksille ympäri maailman.1800-luvun lopulla Suomi oli eturintamassa, kun silmillä tapahtuva havainnointi jäi historiaan ja valokuvaus otettiin tähtitieteen palvelukseen.

Helsingin observatorio valmistui vuonna 1834. Arkkitehti Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennuksen "kaupungin kaunistukseksi". Professori Friedrich Argelanderin ohjeiden mukaan rakennetusta observatoriosta tuli aikansa nykyaikaisin tähtitorni, jonka suunnitteluperiaatteita seurattiin muissa observatorioissa vuosikymmenien ajan. Observatorio rakennettiin suojaksi kaukoputkien ympärille, mutta se oli myös monen tähtitieteilijän perheen koti. Kirja kertoo Helsingin observatorion vaiheista, siellä työtään tehneistä ihmisistä sekä työn tulosten merkityksestä tähtitieteen kehityksessä.

Paratiisista katsoen esittelee tähtitaivaan kartoituksen historiaa antiikista nykypäivään tieteen ja kulttuurihistorian näkökulmasta. Tähtikarttojen tarkastelu avaa näkymiä kartan laadinnan teknisten edellytysten lisäksi laajoihin kulttuurikytkentöihin, sillä taivaan kartoittamista ovat aina ohjanneet jokaisen aikakauden taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset tarpeet. Nykyinen käsityksemme maailmankaikkeuden alkuperästä, rakenteesta ja kehityksestä on syntynyt tieteen historian monen eri vaiheen kautta. Antiikin karttapalloista on päädytty nykyajan digitaalisiin tietokantoihin, joiden avulla tutkimuksen tuomaa yksityiskohtaista tietoa voidaan käyttää mitä erilaisimpiin analyyseihin maailmankaikkeuden rakenteesta ja kehityksestä.