Tapio Puolimatka

VOIKO JUMALAN SANA SISÄLTÄÄ VIRHEITÄ? MITÄ TARKOITETAAN RAAMATUN INSPIRAATIOLLA JA EREHTYMÄTTÖMYYDELLÄ? Raamatun arvovalta on monin tavoin haastettuna kristittyjen keskuudessa. Sekä luterilaisessa kirkossa että vapaissa suunnissa etsitään kestävää, älyllisesti ja teologisesti perusteltua raamattunäkemystä. Myös tavallinen kristitty joutuu miettimään omaa suhdettaan Raamattuun nykyhaasteiden edessä. Käsillä oleva teos koostuu artikkeleista, joiden kirjoittajat tulevat tunnustuksellisesti eri taustoista. Heitä yhdistää usko Raamattuun Jumalan, itsensä Totuuden, inspiroimana sanana. Artikkeleissaan he muun muassa: - tarkastelevat Raamatun arvovallan tärkeyttä seurakunnalle ja kristitylle- käsittelevät inspiraatio- ja erehtymättömyysopin raamatullisia perusteita - oikovat siihen kohdistuvia virheellisiä käsityksiä - vastaavat yleisiin vastaväitteisiin ja fundamentalismin pelkoon - tarttuvat väitettyihin Raamatun virheisiin - arvioivat historiallis-kriittisen tutkimuksen sudenkuoppia- opastavat kohti Jumalaa kunnioittavaa tapaa lukea ja ymmärtää Raamattua. Kirjan liitteenä julkaistaan ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä Chicagon Julkilausuma Raamatun Virheettömyydestä, jota laajalti on pidetty yhtenä evankelikaalista raamattunäkemystä määrittävänä perusdokumenttina. Kirja jokaiselle, jolle Raamattu on tärkeä. Teologian maisterit PETRI MÄKILÄ ja PASI TURUNEN ovat toimittaneet tämän ajankohtaisen ja tärkeän kirjan, jossa puolustetaan kristillisen kirkon historiallisesti perinteistä näkemystä Raamatusta Pyhän Hengen inspiroimana ja erehtymättömänä sanana.

KÄSITYKSEMME IHMISESTÄ JA JUMALASTA mullistuu kokonaisvaltaisesti, kun sisäistämme Raamatun opetuksen Kristuksen taivaaseenastumisesta. Ikuinen Sana, Pyhän Kolmiykseyden toinen persoona, tuli ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa, joka oli täysi ihminen ja täysi Jumala. Ristinkuolemansa, hautaamisensa ja tuonelassa käyntinsä jälkeen hän heräsi kuolleista ja nousi ruumiillisesti taivaaseen hallitsemaan koko maailmankaikkeutta. Tämä opetus rikkoo maailmansisäisen näkökulman ahtaat rajat ja avaa ymmärryksen ihmiselämän henkiruumiilliseen eheyteen sekä ajallisten tekojen ja tapahtumien ikuiseen merkitykseen. JEESUKSEN TAIVAASEENASTUMISEN OPETUS paljastaa maallistuneen yhteiskunnan ongelmien perussyyn: jos näkökulma rajoittuu ajalliseen elämään ilman uskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen, ihmisen kehollinen elämä mielletään väliaikaiseksi episodiksi vailla pysyvää merkitystä. Maallistuneiden ennakkoluulojen läpi tulkittu ihmiselämä jäävaille perimmäistä tarkoitusta.

Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa teknologinen kehitys mahdollistaa totalitaristisen, globaalin hallinnon. Sitä uhkaavat yksilön luovuus ja vapaus, minkä vuoksi ihmiskunta joutuu alistumaan yhä tiukentuvaan digitaaliseen valvontaan ja ohjaukseen. Kontrollia lisätään vetoamalla bioturvallisuuteen ja yhteyskuntajärjestelmän suureen uudelleenkäynnistykseen. Mutta onko ihmisen elämä vain valtiota palveleva hyödyke? Määrittääkö maailmanhallinto ihmisyyden arvon? Jo Paavali kehotti valppauteen, että meistä ei tulisi ”kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita” (Ef. 4:14).

Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus on yksi historian vahvimmin todistetuista tosiasioista. Ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen oli hänen opetuslapsilleen niin mullistava kokemus, että he alkoivat vaaroista välittämättä julistaa voimallisesti sanomaa hänestä. Syrjäisessä maankolkassa asuvien halveksittujen kalastajien, tullimiesten, orjien ja entisten prostituoitujen sanoma vaikutti muutamassa sadassa vuodessa Rooman valtakunnan johtoportaaseenkin. Rooman valtakunnan luhistuttua se loi perustan uudelle, kukoistavalle eurooppalaiselle kulttuurille, joka lakkautti orjuuden, loi perustan demokratialle ja ihmisoikeuksille, sai aikaan luonnontieteen vallankumouksen ja tuotti korkeatasoista taidetta. Tapio Puolimatka on kasvatuksen teorian ja tradition emeritusprofessori ja käytännöllisen filosofian dosentti. Hän opiskeli juutalaista ajattelua Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa vuosina 1983–1989 ja toimi tutkijana Notre Damen uskonnonfilosofian keskuksessa Yhdysvalloissa vuosina 1995–1998.

Kirja vastaa haasteeseen, jonka Suomen johtava ateistifilosofi Timo Airaksinen esittää teoksessaan Jäähyväiset uskonnolle. Airaksisen mukaan ihmisellä ei ole mahdollisuutta saada tietoa Jumalasta. Tässä kirjassa osoitetaan, että meillä on Jumalasta todennettua ja varmaa tietoa. Todisteena ovat Raamatun toteutuneet ennustukset, joille ei ole vastineita missään muussa kirjallisessa lähteessä. Koska ihminen ei luonnollisten kykyjensä varassa pysty näkemään tulevaisuuteen, toteutuneet ennustukset todistavat, että Raamattu on kaikkitietävän Jumalan sanaa. Raamatun oman todistuksen välityksellä älyllisesti rehellinen ihminen voi tulla tuntemaan Jumalan.

Professori Tapio Puolimatka analysoi laittomuuden salaisen vaikutuksen (2. Tess. 2:7) ilmenemistä oman aikamme yhteiskunnallisissa virtauksissa. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa on syntynyt yhteiskunta, jossa pyritään seksuaalioikeuksien ja lisääntymisterveyden nimissä tuhoamaan lasten ja nuorten seksuaalimoraali ja sukupuolinen identiteetti. Tämän seurauksena yhteiskunnan perussoluna ei tulevaisuudessa ole perhe vaan irrallinen yksilö, massaihminen, jota voidaan tehokkaasti hallita joukkotiedotuksen käyttämien tunteisiin vetoavien mielikuvien avulla. Tessalonikalaiskirjeen mukaan antikristilliset laittomuuden voimat eivät tehokkaimmillaan toimi avoimesti vaan salaa. Ne kätkeytyvät puheeseen ihmisoikeuksista, myötätunnosta, syrjinnän ja vihapuheen vastustamisesta ja sorrettujen puolustamisesta. Nämä peruskäsitteet murennetaan sisältä käsin ja muokataan vääryyden palvelukseen. Tunteisiin vetoavia teemoja toistamalla ihmisten huomio suunnataan pois laittomuuden aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä ja yhteiskunnallisista toimintahäiriöistä. Voidakseen vastustaa laittomuuden salaista vaikutusta aikamme kristittyjen on tiedostettava pahuuden pimeät toimintatavat ja rohkaistuttava vastustamaan niitä.

Kirja käsittelee jännitettä sananvapauden ja toisaalta identiteettioikeuksien vaatiman turvallisen tilan asettamien rajoitusten välillä. Turvallisella tilalla tarkoitetaan tilaa, jossa sorretut vähemmistöryhmät ovat vapaita identiteettiinsä kohdistuvasta sorrosta ja vihapuheesta. Miten tämä jännite voidaan ratkaista? Kuten mm. Noam Chomsky on huomauttanut, olisi taktinen virhe pyrkiä rajoittamaan vihapuhetta, koska rajoitukset kääntyvät lopulta kaikkein haavoittuvimpia yksilöitä vastaan. Koska vihapuheen käsite on tulkinnanvarainen, valtaapitävien tulkinta muodostuu yhteiskunnallisten toimintaperiaatteiden perustaksi. Puolimatkan ratkaisu on vihapuheen alistaminen sellaiseen avoimeen keskusteluun, jossa sen kyseenalaiset lähtökohdat voidaan kriittisen analyysin avulla paljastaa. Jos sen sijaan vastenmieliseksi koettu viesti sensuroidaan sillä perusteella, että se koetaan vastenmieliseksi, silloin mikään puhe ei ole turvassa ja sananvapauden rajoittaminen voi saada mielivaltaisia piirteitä. Lisäksi jos vihapuhe tukahdutetaan lainsäädännöllä, sen juuret jäävät kätköön. Vihapuheen esittäjät voivat jopa saada kunniallisuuden sädekehän, koska he voivat esiintyä sananvapauden puolustajina sensuuria vastaan. Tärkeintä olisikin luoda avoin keskusteluilmapiiri, jossa tulee mahdolliseksi analysoida vihapuheen taustalla ja perustana vaikuttavia periaatteellisia kantoja. Demokratia edellyttää laaja-alaista sananvapautta. Kirjoittaja on kasvatuksen tradition professori Jyväskylän yliopistossa.

Kasvattaja toimii väistämättä auktoriteettina, joka käyttää valtaa suhteessa lapseen. Tätä valtaa voi käyttää monella tavalla. Minkälaisille tavoille on mahdollista löytää kestävät perustelut? Miten arvot vaikuttavat kasvatuksessa vai tuleeko kasvattajan pyrkiä arvovapauteen? Millainen kasvatus tarjoaa hyvän perustan minuuden rakentamiselle? Teoksessa käsitellään auktoriteetin eri muotoja ja tarpeellisuutta. Kirja auttaa ammattikasvattajia ja vanhempia pohtimaan kasvattamisen oikeuttaan ja velvollisuuttaan. Se ottaa kantaa objektiivisten arvojen puolesta minuuden rakentamisen ja elämän tarkoituksellisuuden perustana. Toinen, uudistettu painos.

Millaisiin myytteihin moderni ihminen uskoo? Ovatko usko ja tieto toistensa vastakohtia? Onko tiede todistanut, ettei Jumalaa ole olemassa? Tieteellinen maailmankatsomus ymmärretään usein uskonnon vastakohdaksi. Toisaalta jotkut tunnetut ateistit ovat hiljattain korjanneet kantaansa tieteellisten löytöjen valossa. Viimeaikaisessa filosofisessa keskustelussa on kyseenalaistettu uskosta vieraantuneen kulttuurin keskeiset olettamukset. Ovatko modernin ihmisen perustavat uskomukset sittenkään myyteistä vapaita? Professori Tapio Puolimatka esittelee kirjassaan viimeaikaista uskonnonfilosofista keskustelua siitä, voidaanko Jumalan olemassaolon puolesta esittää järkeviä perusteluja vai onko usko järjenvastaista. Kirja haastaa pohtimaan inhimillisen ajattelun rajoja sekä arvioimaan erilaisia yrityksiä, joita näiden rajojen ylittämiseksi on tehty: mitä voimme tietää ja mitä meidän on uskottava voidaksemme väittää tietävämme jotakin. Uusi painos kysytystä, uskon ja tieteen suhdetta käsittelevän trilogian ensimmäisestä osasta. Trilogian muut osat ovat: Usko, tiede ja Raamattu (Uusi Tie 2007) sekä Usko, tiede ja evoluutio (Uusi Tie 2008).

Miten jaksaa ensi vuonna 150 vuotta täyttävä evoluutioteoria? Professori Tapio Puolimatka tuo kauan kaivattua uutta näkökulmaa kehitysoppikeskusteluun ja käy käsiksi evoluutioteorian peruslähtökohtiin. Minkälaiselle perustukselle se on rakennettu? Mitkä ovat luonnontieteellisen tutkimuksen lähtökohdat ja ovatko ne vastakkaiset kristilliselle uskolle? Tapio Puolimatka toimii Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteen professorina. Puolimatkan edellinen kirja Usko, tiede ja Raamattu (Uusi Tie 2007) on herättänyt laajan keskustelun niin kirkon ja kristillisten järjestöjen kuin tiedeyhteisönkin sisällä.