Olin yksin. Jonkin aikaa. Päähäni tuli sanoja. Sanoista tuli mietelmiä. Ehkä niitä voisi sanoa runoiksikin. Sain murheestani puserrettua jotain kaunista, hauskaakin. Toisinaan hymyilin kyynelsilmin. Kaikilla ihmisillä on samanlaisia tunteita. Ehkä nämä rivit voisivat auttaa ja lohduttaa jotakuta. Tuovat pienen hymyn pimeän keskelle. Se riittää.