Teemu Jokela

Ihminen on jotain jo sin ns - er nlainen olio, kuten filosofi asian ilmaisi. Mutta paitsi t t , ihminen on osaltaan my s jotain muuta, nimitt in ymp rist ss n el v , siihen suhteutuva olento. Eksistentialismi juuri on pyrkinyt rakentamaan ihmiskuvaa t lt pohjalta. K sill oleva ty edustaa juuri t t n kemyst , eksistentialistista perinnett sit samalla my s uudelleen tulkiten. Ty on tekij ns p ty .

Oma aikamme on tieteen ja teknologian saralla mitä edistynein. Toisaalta yhteiskunnalliseen tilanteeseen sisältyy myös ongelmia. Näistä eräinä voidaan mainita puute ja epävarmuus, jotka pyrkivät kasautumaan ennen kaikkea yhteiskunnamme huono-osaisten harteille. Tilanteen ollessa tämä tulee ajankohtaiseksi kysyä sitä, mitä vapaus ja demokratia ovat, kuinka ne toteutuvat omassa yhteiskunnassamme ja kuinka niiden esiintymistä voitaisiin parhaiten tukea.

Oma aikamme on tieteen ja teknologian saralla mitä edistyinen. Toisaalta yhteiskunnalliseen tilanteeseen sisältyy myös ongelmia. Näistä eräinä voidaan mainita puute ja epävarmuus, jotka pyrkivät kasautumaan ennen kaikkea yhteiskunnamme huono-osaisten harteille. Tilanteen ollessa tämä tulee ajankohtaiseksi kysyä sitä, mitä vapaus ja demokratia ovat, kuinka ne toteutuvat omassa yhteiskunnassamme ja kuinka niiden esiintymistä voitaisiin parhaiten tukea.

Ihminen on historiaan sidottu olento. Samalla kun ihminen tekee itse historiansa, totesi Marx aikoinaan, niin vain tietyistä lähtökohdista käsin. Käsillä oleva työ tarkastelee näitä lähtökohtia, sekä niiden vaikutusta ihmisen toimntaan että toisaalta myös rakentumista tämän samaisen toiminnan myötä. Teos sisältää tutkielmat: Marxismi ja psykohistoria, Vuorovaikutus ja väkivalta, Järjestys ja muutos, Nykyaikainen yhteiskuntamuoto sekä Lapsuus ja historia.

Eläimaailmassa kaikki toistuu kuten ennen - vain ihminen kykenee luomaan ja tuottamaan historiallisia prosesseja. Tässä vallitsee eräänlainen kaksisuuntainen riippuvuussuhde, niin että siinä missä ihminen tekee historian, tekee historia ihmisen. Samalla kun historialliset tapahtumat voivata olla ohjattavissa, ne toisaalta voivat riistäytyä myös käsistä. Työssään Jokela tarkastelee näitä kohtalonomaisia voimia, erottaen toisistaan yhteiskunnaliisen kentän ja pedagogisen jatkumon. Samalla kun ne voivat vaikutttaa toisiinsa, on toisaalta niistä kummallakin on om dynamiikkansa, ilman että niitä voidaan palauttaa toisiinsa. Näinpä talouden lamakautta tai luonnon saastumista ei voida parantaa psykoterapialla, eikä toisaalta yksilötason pahoinvointia taloudellisilla uudistuksilla.

Ihminen on jotain jo sinänsä. Samalla hän on jotain suhteessa omaan ympäristöönsä. Se mitä kutsutaan inhimilliseksi olemassaoloksi, jäsentyy näiden kahden välisen suhteen muodossa. Jokela tutkii työssään sitä, mitä on olla ihminen. Käsilläoleva, kirjan viides painos sisältää merkittäviä uudistuksia. Sisältö: Ihminen ja elämä, Epistemologisia huomioita, Kanssakäymisen muodot, Nykyaikainen yhteiskunta, Etiikan suuntaviivoja.

Filosofinen ontologia tarkastelee inhimillisen olemassaolon perustaa. K sill olevassa ty ss l ht kohdaksi otetaan se tosiasia, ett ihminen ei voi olla ihminen ilman kasvatusta. Teoksen nelj s, uudistettu painos esittelee lukijalle mm. antropologisen peruskokemuksen, alkudialogin ja pedagogisen jatkumon k sitteet, jotka auttavat hahmottamaan ihmisyytt sek kasvatuksen kokonaiskentt ihmisyydess .

Ihminen on osaltaan yksilö. Tämä vaikuttaakin perin ilmeiseltä, rajapinnan erottaessa yksilön ympäristöstään ja toisista ihmisistä. Mutta samalla on huomattava ihmisen olevan lähtökohtaisesti riippuvainen lajitovereistaan. Olla ihminen on yhtä kuin olla kanssaihminen. Samalla kun tämä periaate pitää paikkansa, voivat toisaalta yksilön ja toisen yhdessä muodostama sosiaalinen todellisuus kääntyä myös jäseniään vastaan. Jokela tarkastelee käsilläolevaan työhön sisältyvissä esseissään juuri yhtä lailla kanssaihmisyyden periaatteen myönteisiä kuin kielteisiäkin puolia. Teos sisältää esseet Sukupolvien ketju, Yhteiskunnallinen toiminta, Yksilön ja yhteisön harhaisuus sekä Sairauden filosofian luonnos.

Kirja antaa kokonaiskuvan vapaaehtoisesta henkilövakuuttamisesta Suomessa. Siinä käsitellään perusteellisesti tuotevalikoimaa, eläke- ja muuta vakuutussäästämistä ja tuottovaihtoehtoja sekä sopimussuhteeseen liittyviä asioita. Vaikka lähtökohtana on henkilöriskien tunnistaminen ja niihin varautuminen vakuutusten avulla, vakuutussäästämistä on käsitelty varsin laajasti. Käsittelyä elävöitetään lukuisin esimerkein ja vakuutusehtojen tulkintaa selventävin lautakuntaratkaisuin. Tähän painokseen kirjan rakennetta on uudistettu, ja tekstit ovat osaksi uusien asiantuntijoiden käsialaa. Tämä henkilövakuuttamisen perusteos on vakiinnuttanut asemansa alan oppikirjana, hakuteoksena ja käsikirjana. Se pyrkii myös tarjoamaan faktoja siihen keskusteluun, jota käydään hyvinvointivaltion tarjoaman sosiaaliturvan riittävyydestä nyt ja tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Vapaaehtoinen henkilövakuutus tarjoaa tietomäärän, joka tarvitaan vakuutustutkinnon, vakuutusmeklaritutkinnon ja muiden henkilövakuutuksen ammattiopintojen suorittamiseen. Käsikirjana teos palvelee erinomaisesti kaikkia henkilövakuutuksen asiantuntijoita ja muita finanssialan ammattilaisia. Hakuteoksena kirja hyödyttää jokaista, joka haluaa tietoa henkilövakuutuksista ja niiden viimeisimmästä kehityksestä.

Ihminen elää elämäänsä maailman äärellä, sen ilmiöitä ihmetellen. Mutta samalla ihminen on myös jotain muutakin, nimittäin itseänsä ihmettelevä olento. Käsilläolevassa, filosofista antropologiaa edustavassa teoksessa Jokela piirtää esseissään uusia tulkintoja ihmisyydestä, kääntäen monet tavanomaisista käsityksistämme mukkelis makkelis. Nide sisältää seuraavat esseet: Alitajunta ja muita epäkäsitteitä, Autonomisen subjektin illuusio, Ruumis tiedon kohteena, Kauneus estetiikka ja muuta, Sairastamisen sijaisluonne, Syyntakeettomuuden periaate.

Psykologia erkaantui filosofiasta omaksi tieteekseen vasta joitakin aikoja takaperin. Toisaalta psykologiaa on harjoitettu myös filosofian piirissä. Käsilläolevassa työssä Jokela tarkastelee tästä näkökulmasta inhimillistä toimintaa niin ontologian kuin dynamiikankin näkökulmasta. Lopputuloksena on eloisa ja yllättävä tutkimus siitä, mitä on olla ihminen keskellä tätä maailmaa.

Yhteiskunta on nähty perinteisesti yksilöiden muodostamana kokonaisuutena. Tässä työssä etualalle nostetaan kuitenkin organisaatiot. Näiden jättiläisten tarkoituksena on itsetarkoituksellisen kasvu, mikä johtaa ne valtataisteluun keskenään. Yhteiskuntasopimuksen korvaa organisaatioiden välinen valtioliitto, joka yksin käyttää yksilöitä pelinappuloinaan. Prosessin myötä kehittyvä rakenteellinen väkivalta jää huomaamatta, koska se syntyy ei normien rikkomisen vaan niiden noudattamisen myötä.