Teuvo V. Riikonen

"Emme kykene koskaan ymmärtämään Jumalan valintoja. Hän valitsee sen, mikä on heikkoa, saattaakseen sen, mikä on väkevää, häpeään. Pieniksi profeetoiksi ja apostoleiksi hän valitsi juuri tällaisia velikultia ja veijareita." Teuvo V. Riikonen on hersyvällä tyylillään koonnut yksiin kansiin kahdentoista Vanhan testamentin profeetan ja Uuden testamentin apostolin inhimilliset, kaikkia koskettavat piirteet. Velikultia ja veijareita on vauhdikas luonnekuvaus 24 erilaisesta miehestä, joista jokainen palveli Jumalaa oman luonteensa ja persoonallisuutensa mukaisesti. Kuvitus Pekka Rahkonen.

2026 tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Lähi-itään turvaamaan rauhaa. Sen jälkeen yli 55000 suomalaista on osallistunut tehtäviin eri puolilla maailmaa. Alusta asti heidän joukossaan on ollut myös sotilaspappeja, jotka ovat olleet paitsi tukemassa muita myös itse kohdanneet samat haastavat olosuhteet. Teuvo V. Riikonen on ollut neljä kertaa mukana turvaamassa rauhaa, ensin sotilasdiakonina ja myöhemmin sotilaspastorina. Tätä kirjaa varten hän on haastatellut operaatioihin osallistuneita rauhanturvaajia sekä kollegoitaan. Hän on myös perehtynyt laajasti aiheesta kertovaan kirjallisuuteen, tutkimuksiin sekä muuhun aineistoon. Kaiken pohjana on kuitenkin omakohtainen kokemus pahoista paikoista niin Afganistanissa, Israelissa, Libanonissa kuin Syyriassakin.

Heikoilla jäillä olet parhaimmillasi, on Tarja Pyhähuhdalle sanottu. Sinne hän onkin hakeutunut useaan otteeseen päästäkseen parrasvaloihin. Näyttelijä ja ohjaaja Tarja Pyhähuhta on palkittu, arvostettu vaikuttaja Etelä-Savossa. Tie taiteilijaksi ei ole kuitenkaan ollut mutkaton, sillä sen varrella on ollut odotusta, kipuilua ja epäonnistumisia. Tie parrasvaloihin alkoi Varkauden savupiippujen varjosta, kulki Jokelan sekä Hyvinkään harrastajateatterin kautta leipätyöhön Mikkelin teatteriin. Ja sieltä edelleen vaikka minne. Vekkuliteatteri, Teatteri EState ja Mikkelin kansalaisopisto ovat jokainen merkittävä palanen Pyhähuhdan uralla. Tässä teoksessa kerrotaan myös lukuisista muista hänen uransa ja elämänsä osasista. Yli 40 vuotena parrasvaloissa Pyhähuhta on edistänyt Etelä-Savon kulttuurielämää sekä lasten ja nuorten kulttuurikasvatusta. Luovuus, rakkaus ja onnistumisen nälkä ovat voimia, jotka ovat olleet johdattamassa Pyhähuhtaa eteenpäin, aina kohti uusia haasteita. Parrasvaloissa on kirjailija Teuvo V. Riikosen 25. oma teos ja 39:s kirja, jossa hän on ollut mukana ainakin yhtenä tekijänä.

Sanoman tiivistäminen vaatii oman taitonsa. Twaarnaaminen - saarnojen kirjoittaminen twiitteinä - vaatii tutkimista, pelkistämistä ja kiteyttämistä. Kirjailijapappi Teuvo V. Riikonen osaa tämän. Tässä kirjassa kolmen vuosikerran twaarnat tiivistävät kirkkovuoden rytmin mukaisen sanoman. Sanat sanotut ajallansa. Twaarnoja tutkinut pastori Matti Hernesaho kirjoittaa kirjan saatesanoissa: "Teuvo V. Riikosen twaarnoja leimaa uskollisuus Jumalan Sanalle. Hän kirjoittaa aiheesta ja niissä on selkeä ajatus. Kirja soveltuu sekä hartausmateriaaliksi pitkin kirkkovuotta mietiskeltäväksi että saarnankirjoittajille virikkeeksi oman ajatusprosessin pohjalle."

Parikanniemen lastenkodin entisten lasten tarinoista on julkaistu Teuvo V. Riikosen kirjoittama ”Se oli minulle koti”. Kirjassa on kaksikymmentä puhuttelevaa tarinaa lapsista, jotka saivat Parikanniemessä itselleen kodin, jossa he saivat kasvaa aikansa. Kirjassa on henkilökohtaisia kertomuksia 1950-luvulta 2010-luvulle asti.

Twaarna on mikroblogipalvelu Twitteriin syksyllä 2013 ideoitu 140 merkin mittainen lyhyt saarna. Jo parin ensimmäisen vuoden aikana kolmisen sataa aktiivista twaarnaajaa kirjoitti yli 300 saarnaa, useimmat kirkkovuoden pyhien evankeliumeista. Kirjailija Teuvo V. Riikonen on tässä pioneerivaiheessa ollut ahkera twaarnaaja. Hän on koonnut syksystä 2013 vuodenvaihteeseen 2016-2017 kirjoittamansa twaarnat kirkkovuoden rytmin mukaisesti adventista tuomiosunnuntaihin kolmesta vuosikerrasta.

Kun vuonna 2014 Teuvo V. Riikonen sai kutsun lähteä turvaamaan rauhaa puoleksi vuodeksi Libanoniin, hän ei empinyt. Ensimmäisen kerran hän oli toiminut YK:n rauhanturvajoukoissa vuosina 1987–88 Golanilla. Vuonna 2008 hän oli ollut puoli vuotta sotilaspappina Afganistanissa ISAFin kriisinhallintajoukoissa. Libanonin setripuun varjossa on värikäs kuvaus sotilaspapin työstä rauhanturvajoukoissa. Samalla se kertoo suomalaisten rauhanturvaajien arjesta sekä heidän suhtautumisestaan kirkolliseen työhön ja sotilaspappiin. Kirjassa valotetaan monipuolisesti Libanonin historiaa ja sen tämänhetkistä tilannetta, maan, joka on ainoa Lähi-itään tarkoituksella synnytetty kristittyenemmistöinen valtio. Lukija pääsee tutustumaan alueella taisteleviin osapuoliin, siellä vaikuttaviin uskontoihin ja erityisesti yli 1400 vuotta vanhaan maroniittikirkkoon. Kirjassa tarkastellaan myös naisen asemaa arabialaisessa yhteiskunnassa sekä ns. rock-kansan vallankumousta Lähi-idän islamilaisissa maissa. Myös maineikas libanonilainen ruokakulttuuri ja makujen rikas maailma ovat kirjan kiehtovia aiheita. Oman vahvan mausteensa kokonaisuudelle antavat libanonilaisten runoilijoiden puhuttelevat tekstit.

Neljäkymmentä vuotta lastenkodin lasten puolesta: rakkautta, rajoja ja rukousta. Henrik ja Raija Ohlis aloittivat työuransa Parikanniemen lastenkodissa tuoreena avioparina vuonna 1973. Seuraavien vuosikymmenien ajan he omistautuivat kokosydämisesti lastenkodille ja sen lapsille. Tämä kirja kertoo kutsumustietoisuudesta, periksiantamattomuudesta sekä luovuudesta, joilla Ohilikset vetivät ja kehittivät lastenkodin toimintaa. Samalla se tulee kerranneeksi lastensuojelutyön historiaa neljän vuosikymmenen ajalta. Se valottaa myös sitä, keitä ovat ne tukijat ja ystävät, jotka ovat olleet työn takana ja taanneet sen toimintamahdollisuudet tiukkoinakin aikoina. Ennen kaikkea kirjassa kuvataan kuitenkin lasten koskettavia tarinoita. Se ei ole kunnianosoitus vain Ohlisten työlle, vaan myös niille sadoille lapsille, jotka ovat saaneet lastenkodista sitä turvaa, jota vaille he jäivät omassa kodissaan. Heille, jotka sieltä lähdettyään ovat selvinneet omaan elämäänsä, ja jotka ovat tulleet myöhemmin takaisin kiittämään. Tämä on myös kirja yksinkertaisista kasvatusmenetelmistä ja siitä, mitä niillä saadaan aikaan. Vaikka lähtökohdat elämälle olisivat kuinka heikot, rakkaudella, rajoilla ja rukouksella rikkinäisimmästäkin voi tulla ehjä.

Mitä tapahtuu, kun VR, Yleisradio ja keskieurooppalainen kulttuurikanava Arte etsivät avoimella kutsulla matkustajia juhannusjunaan, jonka on määrä lähteä Helsingistä ja päätyä Rovaniemelle juhannusaamuna 2012? Lähes ainoana kriteerinä on, että matkaanlähtijöillä pitää olla aimo annos yllytyshulluutta. Valtavan pyrkijäryntäyksen joukosta valikoituu lopulta 32 eri-ikäistä seikkailijaa, jotka haluavat tämän "kerran elämässä" -kokemuksen. Yksi heistä on savonlinnalainen kirjailija ja pappi, monelta kantilta maata ja maailmaa kiertänyt entinen rehtori ja rauhanturvaaja Teuvo V. Riikonen. Keitä muita hän junassa kohtasi, miten matka eteni ja tunnelma tiivistyi, millaisia toinen toistaan luovempia ohjelmanumeroita paikkakuntalaiset olivat kehitelleet väliasemille, mitkä olivat matkan huippuhetket ja päättömimmät tempaukset, siitä tämä kirja välittää parhaimmat palat hetki hetkeltä, kilometri kilometriltä. On kuin lukija saisi istua mukana aistimassa ikiaikaista rautatieromantiikkaa ja yöttömän yön taikaa. Tähän häntä johdatellaan myös Juhani Ahon, Mika Waltarin, Agatha Christien ja Rosa Liksomin aiheeseen liittyvien kirjojen saattelemana. Myös Seppo Zetterbergin kirjoittamasta VR:n 150-vuotishistoriasta poimitut tiedonjyvät avaavat rautateiden kiehtovaa historiaa